Saatuaan (harvinaisen) kieltävän vastauksen, kysyi viattomasti josko kiinnostaisi koeajaa herran häxätintä.
Tuommoisiin pyyntöihin ei tule juurikaan tule laitettua hanttiin....
Noh, nahkatakki niskaan, kypärä päähän ja kakkulat nokalle.
Vielä nopea vipujen kertaus ja eerolalta pari varoitusta mm. "hieman vanhahtavasta" jarrujen suorituskyvystä.
Totuuden hetki. Kahvoihin kiinni ja vehe pois tuelta. Uuuh, täähän painaa pikkasen.
Penkki on Corbinin tarvike ja aika mukava. Pyörässä on kokoa, 189cm wanna-be-hog-rider löytää mukavan asennon samantien.
Virta päälle, onhan se vapaalla ja starttinappulaa. Hiljaisuus jatkuu, vain oma koveneva pulssi tykyttää kypärässä.
Ai niin, se helkkarin kiertokytkin siinä tankin päällä. Asentoon "IGN" ja valoja syttyi näyttöön.
Uudestaan starttia ja 88cid pata herää henkiin. Kevyttä kokeilua kahvasta ja orastava erektio on tosiasia.
Vance&Hines 2-1-rähinäputki pitää aika jytinää.
Ei kun menoksi. Kytkin alas ja ykkönen tupaan. Silmät sekunniksi kiinni, nielaisu ja liikkeelle.
Nousu pihalta tielle on aika jyrkkä, seis, tähystelyä ja liikkeelle. Ja STUP, siihen stumppas. Saa*tana, jopas nolottaa.
eerolan aplodeeratessa takana kone äkkiä käymään ja hieman rohkeammin kahvaa tällä kertaa. Onnistui, tiellä ollaan.
Hanaa, kakkonen ja kolmonen. Oho, ompas jytinää ja vääntöä.
Hieman lisää vauhtia ja isompaa pykälää. Noin, 60km/h lasissa. Riittää taajamassa. Kiekat ovat nelosella todella maltilliset, pitkästi alle 2000RPM.
Alkujärkytysestä toivuttuani alan pystyä havainnoimaan tilannetta.
Vehes on aikaisemmin ajamiini kaksipyöräisiin verrattuna pitkä kuin nälkävuosi, käytös tuntuu rauhalliselta ja vakaalta.
Kokeilen jarruja, kyllähää tää pysähtyy ihan kahdella sormella puristamallakin.
Jaa niin, omistaja ehkä ajelee hieman reippaamminkin välissä...
Noniiin, taajamakyltti suhahti ohi ja rajoituskin nousi kahdeksaankymppiin.
Pykälää pienemmälle ja ilmaa koneelle. Papatus muuttuu paukutukseksi ja vauhti kiihtyy.
Isompaa sisään ja rauhoitetaan menoa hieman. Laskeva aurinko värjää pellot oranssiksi ja konehepo vie miestä. Jeejee.
Uljasta hommaa, alan rauhoittua ja nautin letkeästä menosta. Fiilinki on toudella korkealla.
Haa, kierrämpä kylän kautta kotiin. Miten muka tää mahtuu tuohon liikenneympyrään? Ottamalla rauhallisesti käännöksetkin onnistuvat.
Vielä viimeinen stoppi suojatien eteen ennen matkan loppua. Kylän poijat tapittavat vehestä tiiviisti fillareidensa selästä.
Ja vielä viimeinen kiihdytys. Mitä ne sanoo, hyvinhää tää lähtee? (Ainakin 200D:llä olisi todellisia vaikeuksia pysyä perässä.)
Jarrutus ja käännös kotipihalle jossa tekorauhallinen eerola istuu ulkoisesti tyynen oloisena.
Löytyi se vapaakin, kone seis ja pyörä jalalle.
Nousen vastahakoisesti pois ja irrottelen kypärän päästäni. Osasimpa!
Rakkaat lottovoittoja säätelevät tahot, nyt semmoinen 20k€ voitto olisi paikallaan.
Kiitos eerolalle yhdestä hetkestä elämässäni jonka muistan pitkään/ikuisesti.
Olitko koelenkillä itsekin vai ostitko vallan pois kuleksimasta tämän laitteen? Näyttää kovasti tutulta tuo pyörä ja kun vanhoja maileja arkistosta plarasin, niin täällähän tämä on ikään kuin ostettavaksi aikoinaan tarjottu.
