kaikki minun autoni - tarinoita

[cupee]

laitanpa tällaisen - että autot, joita on ajan kanssa omistanut ja ajanut ja niihin liittyviä "ominaisuuksia" tai omalaatuisuuksia- niistä vaikka kertoisi tässä pieniä hauskoja, ihmeellisiä tai muistiin jääneitä tarinoita. Sen verran pitäisi rajoittaa, että auto on pitänyt olla omistuksessa itellään edes jonkin aikaa - ja niinkuin käyttötarkoituksessa - ei siis eteenpäin myyntiä varten tai vastaavaa. Jos ylläpitäjä katsoo täälaisen topicin aivan turhaksi tai jo käsiteelleksi - kuittaa huonona ajatuksena saman tien nettitaivaaseen

Aloitanpa ite - ei ollut eka auto, mutta ensimmäisiä
TIPPA RELLU - eli Renault 4 - se sen ajan tila-auto. Erittäin persoonallinen oli vaihdekeppi. ns. revolveri - vaihdekeppi. Opin aika nopeasti sen käytön ja oli erittäin tarkka ja synkroonisssa. Autoon mahtui vaikka mitä ja nuoereen perheeseen ilman lapsia passas erittäin hyvin. Ajettiinpa Saksa-Ruotsi -Suomi väliäkin sillä pariin otteeseen. Sen verran ohuet äänieristeet oli, että mankkaa sai huudaattta aika kovaa, jos halusi matkalla jotakin kuulla! Autoa kutsuimme sammakoksi se oli myös vihreä.
Siitä ruostu lattiapohja läpi ja siitä tuli Retu Kivisen auto.

[nehe]

Ehheheehee,,,,tipunkeltane ja pesukoneen(mopoauto) kokone vehjas on kans tääl päin kesäisi liikentees,,,
mie mietin omaa tarinaa ja palaan häiriköimään

[Meissenkeri]

Datsun Cherry 140A vm:-81

- Ensimmäinen oma auto
- Pyyntihinta 15 000 mk
- Maksettu hinta 10 500 mk
- Ostettiin allekirjoittajan useamman vuoden kesätyösäästöillä, isä neuvonantajana
- Ajokorttia ei vielä ollut, mutta semmoinen oli tavoitteissa lähikuukausina
- Nykyisen tietämyksen mukaan, konkurssiin mennyt käytettyjen ja uusien autojen myyntiliike suostui kaupantekijäisiksi laittamaan puoli tankkia pensaa
- Seuraavalla tankkauksella huomattiin että tankki vuotaa saumastaan. Yli puolta tankkia ei kestä tankata.
- Ajomäärä mittarista ja huoltovihkosta todettuna n. 150 tkm
- Kuskin ovi ja joitain muita kohtia paikkailtu spray-maalilla
- Kahdet renkaat kokokuokkaa 155SR80/13, joissa kromikehät ja "Datsun"-keskikupit
- Kiinteä vetokoukku, joka spräymaalilla maalattu korin väriin.
- Lohkolämmitin ilman sisäpistoketta
- Joku sen ajan kasettimankka ja kaiuttimet sorvattu hattuhyllyyn. Radiosta ei yleensä ajaessa kuulunut muuta kuin suhinaa. Paikallaan ollessa pystyi kuuntelemaan juuri perustettua Radio Mafiaa.
- Kasettisoitin syrttäsi usein
- Kone vei öljyä 1l / 1000 km
- Huippunopeus n. 140 km / h nopeusmittarista luettuna
- Käytetty öljy oli Teboil Silver 10W30. Pänikkä maksoi jotain 25 mk / 4l
- Ei lähtenyt omin voimin käyntiin yli 20 celssiuksen pakkasilla
- Ensimmäisessä katsastuksessa (n. puoli vuotta hankinnan jälkeen) tuli hylsy. Takapyörien lavetin kiinnike oli ruostunut ja murtunut irti kuskin puolelta
- Vaihdelaatikko hajosi ja tilalle ostettiin 100 mk:lla käytetyn laatikon joka toimi mutta tiputti öljyä allensa
- Peräkontissa oli aina pätkä puutarhaletkua ja vaihteistoöljyä
- Öljyn vähyyden oppi kuulemaan vaihteiston äänestä. Täyttö n.0,5 litraa vei aikaa 5 minuuttia
- Seuraavan vuoden katsastuksessa (auto oli ollut käytössä vähän toista vuotta), tehtiin mittavia ruostekorjauksia ja lopulta katsastuksen onnistumista juhlittiin auton uudelleen maalauksen merkeissä (amatöörivoimin)
- Kokonaisuudessaan auto oli käytössä n. 2 vuotta. Armeijan aikana alkoi taas katsastus olemaan ajankohtainen, mutta ajana ja rahavarojen puutteessa en pystynyt sitä hoitamaan
- Armeijan aikana auto oli seisonnassa ja lopulta vaihtoi omistajaa 1000 mk hinnalla
- Kyseiseen autoon liittyy lämpimiä muistoja kanssakäymisestä vastakkaisen sukupuolen kanssa , mutta auto itsessään oli kelvoton kapistus lämpimiä sisätilojaan lukuunottamatta

[pupetti]

laitanpa tällaisen - että autot, joita on ajan kanssa omistanut ja ajanut ja niihin liittyviä "ominaisuuksia" tai omalaatuisuuksia- niistä vaikka kertoisi tässä pieniä hauskoja, ihmeellisiä tai muistiin jääneitä tarinoita. Sen verran pitäisi rajoittaa, että auto on pitänyt olla omistuksessa itellään edes jonkin aikaa - ja niinkuin käyttötarkoituksessa - ei siis eteenpäin myyntiä varten tai vastaavaa. Jos ylläpitäjä katsoo täälaisen topicin aivan turhaksi tai jo käsiteelleksi - kuittaa huonona ajatuksena saman tien nettitaivaaseen

Aloitanpa ite - ei ollut eka auto, mutta ensimmäisiä
TIPPA RELLU - eli Renault 4 - se sen ajan tila-auto. Erittäin persoonallinen oli vaihdekeppi. ns. revolveri - vaihdekeppi. Opin aika nopeasti sen käytön ja oli erittäin tarkka ja synkroonisssa. Autoon mahtui vaikka mitä ja nuoereen perheeseen ilman lapsia passas erittäin hyvin. Ajettiinpa Saksa-Ruotsi -Suomi väliäkin sillä pariin otteeseen. Sen verran ohuet äänieristeet oli, että mankkaa sai huudaattta aika kovaa, jos halusi matkalla jotakin kuulla! Autoa kutsuimme sammakoksi se oli myös vihreä.
Siitä ruostu lattiapohja läpi ja siitä tuli Retu Kivisen auto.

Kaskas...oli kenkä lankkia..mutta ei ollu nimitykseltään "tipparellun" vaihdekeppi: pistooli vaan sateenvarjo

Pistooli oli vasta 6:sessa vaikka siinä oli neljä eteen ja yks taakse vaihteita...+ ne "tyhjät" jotka johtu nivelien väljyydestä...mutta eihä sellasia juttuja kukaan meille kertonu..ni sitte niihi ympättiin rautalangasta lähtien ties mitä...ku ei ollu silikonia putkiloissa..silloin.

Nytte pitää kysyä oikein ettei vaan "cupee" ois ollu joskus aikoinaan nilsinkin metsälässä..tai jossaki pk seudulla sen vihreän "hirmunsa" kanssa..ja tullu kohdanneeks ferrexin punasen rellu 4:sen...tai oranssin...tai oranssimusta 5 rellun

Jos ehdin kaivelemaan kuvia ni voi olle että löytyy ainaki 1 kuva myrkyn vihreästä "tipasta" ja angliasta..toivottavasti ovat vielä "ehjiä" ne kuvat.

[cupee]

Kaskas...oli kenkä lankkia..mutta ei ollu nimitykseltään "tipparellun" vaihdekeppi: pistooli vaan sateenvarjo

Pistooli oli vasta 6:sessa vaikka siinä oli neljä eteen ja yks taakse vaihteita...+ ne "tyhjät" jotka johtu nivelien väljyydestä...mutta eihä sellasia juttuja kukaan meille kertonu..ni sitte niihi ympättiin rautalangasta lähtien ties mitä...ku ei ollu silikonia putkiloissa..silloin.

Nytte pitää kysyä oikein ettei vaan "cupee" ois ollu joskus aikoinaan nilsinkin metsälässä..tai jossaki pk seudulla sen vihreän "hirmunsa" kanssa..ja tullu kohdanneeks ferrexin punasen rellu 4:sen...tai oranssin...tai oranssimusta 5 rellun

Jos ehdin kaivelemaan kuvia ni voi olle että löytyy ainaki 1 kuva myrkyn vihreästä "tipasta" ja angliasta..toivottavasti ovat vielä "ehjiä" ne kuvat.[/quote]

NÅh - kyllähän sillä Rellulla ajeltiin aika paljon ristiin rastiin Suomeakin - mutta varsinaisesti päämaja oli silloin Berliinissä - siis siellä suojatulla puolella, jonka ympäri sitä muuria rakenneltiin. (eli länsiosa).
Se nimitys on tietenkin paikallisten puheitten mukaan, koska sitää siksi siellä kutsuttiin, mutta kun nyt sanoit sateenvarjo, niin ennemmin se siltä näytti. Rellussa oli Saksan kilvet. Eihän siinä autossa mitään vikaa ollut.
Tai oli siinä kait sittenkin, jossain vaiheessa siinä oli sitä käyntihäiriötä, eli se hmm, mikäs se kaasari nyt oli - SOLEX???- niin sen säätöön meni jonkin verran asiatuntija aikaa. Kävin muuten ihan korjaamoilla, että ei mitään kaverin kaverin pajoja.
Oli se jotensakin ihan mukavaa aikaa.
Seuraavassa viestissä kerron VW 411 Variantista - siinäpä automaailman omituisuus.

[dealer]

Ostin joskus naapurin mieheltä kesäautoksi Fiat 133:n joka oli toimittanut useita vuosia peltoauton virkaa omistajan veljenpoikien käytössä.
Ihme kyllä katsastukseen ei tarvinnut muuta kuin vaihtaa jarrusylintereitä ja hitsata yksi paikka takakulmaan.

Fiat oli niin hauska laite että ajelin sillä seuraavan talvenkin.
Moottori kun oli takapyörien päällä niin risteyksestä lähdettiin näppärästi liukkaallakin; kierroksia 4500 ja lipsauttamalla kytkin ylös niin jopa mentiin...

Edellinen omistaja muisteli että muuten oli hyvä auto mutta pahuksen kylmä talvella.
Pari pikku ongelmaa löytykin; termostaatti puuttui kokonaan ja lämmityslaitteen kennolle menevä 90 asteen kulman muotoinen letku oli vaihdettu, tilalla suora letku joka tietysti aivan lintassa taitoksen kohdalta.
Korjausten jälkeen Fiat oli riittävän lämmin, kierroksia kun piisasi 80 vauhdissa.
Sivulaseille ei ollut ilmasuuttimia lainkaan eivätkä ne sulana pysyneetkään.

Hauskimman piirteen aiheutti kulunut tuulilasinpyyhkijän vivusto; kun sopivassa sateessa suihkautti lasille pesunestettä ja laittoi pyyhkijät päälle ne tekivät täyden kierroksen pyyhkien siis myös konepellin (tai etupellin mikä onkaan).
Ensimmäisellä kerralla kun näin kävi piti hieman nipistellä kyynärvartta että ollaankohan tässä hereillä...

[Wikke]

Ostin joskus naapurin mieheltä kesäautoksi Fiat 133:n joka oli toimittanut useita vuosia peltoauton virkaa omistajan veljenpoikien käytössä.
Ihme kyllä katsastukseen ei tarvinnut muuta kuin vaihtaa jarrusylintereitä ja hitsata yksi paikka takakulmaan.

Fiat oli niin hauska laite että ajelin sillä seuraavan talvenkin.
Moottori kun oli takapyörien päällä niin risteyksestä lähdettiin näppärästi liukkaallakin; kierroksia 4500 ja lipsauttamalla kytkin ylös niin jopa mentiin...

Edellinen omistaja muisteli että muuten oli hyvä auto mutta pahuksen kylmä talvella.
Pari pikku ongelmaa löytykin; termostaatti puuttui kokonaan ja lämmityslaitteen kennolle menevä 90 asteen kulman muotoinen letku oli vaihdettu, tilalla suora letku joka tietysti aivan lintassa taitoksen kohdalta.
Korjausten jälkeen Fiat oli riittävän lämmin, kierroksia kun piisasi 80 vauhdissa.
Sivulaseille ei ollut ilmasuuttimia lainkaan eivätkä ne sulana pysyneetkään.

Hauskimman piirteen aiheutti kulunut tuulilasinpyyhkijän vivusto; kun sopivassa sateessa suihkautti lasille pesunestettä ja laittoi pyyhkijät päälle ne tekivät täyden kierroksen pyyhkien siis myös konepellin (tai etupellin mikä onkaan).
Ensimmäisellä kerralla kun näin kävi piti hieman nipistellä kyynärvartta että ollaankohan tässä hereillä...

Mulla oli yläasteikäisenä peltoautona pääsiäisenkeltainen 133. Siinä oli ruostetta jonkin verran, kuskin penkki ainakin oli ruostunut toiselta sivultaan irti lattiasta. Siinä olisi ollut kyllä hauska kesäautoprojekti, jos olisin sen säästänyt.. Tuli vaihdettua se myöhemmin kaverin kanssa itse tehtyyn mikroautoon

[cupee]

VW 411 Variant - vaalean sininen. Takaisin päin muistellessani kirjoitimme vuotta 1977! - oli kait sitten se ensimmäinen auto- isältä mulle.
Aika jännä ratkaisukokonaisuus se kyllä oli. Konepellin alla ei ollut konetta vaan siellä oli tavaratila ja takapenkkien takana oli tavaratilaa ja jos käänti takapenkkien nojat tuli lisää tavaratilaa. Ja pinta oli ihan tasainen - ne nojat meni ihan tasaan sen pinnan kanssa. Ai niin se moottori. Nåh - sehän oli siellä lastaustason alla sellaisen luukun alla. Ei sitä paljon mahtunut huoltamaan eikä sieltä nähnyt huoltaa mitään. Mutta aika jyhkeät äänet siinä oli, olikohan nyt 1600 ccm moottorin koko.
Kyllä sillä oli ihan mukava ajella. Muistuu eräskin tapaus mieleen, se taisi olla heti kättelyssä niitä ensimmäisiä ajokertoja, kun menin huoltasemalle tankkaamaan. No vitsi - siinä mä pyörin ja etin sitä tankkiluukkua tai korkkia enkä vaan keksinyt missä se on. Aivan mieletön jono keräänty auton taakse ja aloin jo hermostua, joten poistuin ja menin syrjempään tutkimaan missäs se tankkiluukku on. Oisko se ollut kilven takana - en nyt juuri muista - mutta ei ollut ihan näkyvissä. Jos onnistun kuvan laittaa laitan tulee!

[cupee]

[/img]

[cupee]

No niin tuossa olisi sellaine jaahas tuossa näkyis olevan oikealla puolella etulokarin päällä tuo tankin luukku - olisko se ollut myös siinä mallisä, jolla minä ajelin???

[cupee]

Tuossa noi kuvat tuosta autosta

[Matti H]

Jaa-a

1. VW Golf mk2 -87 1.3 5d 2007-2008 syksyllä -07 ostin sedältä halvalla, paalattu porokolarin jälkeen. Oli ihan hyvä kippo ekaksi autoksi. Ajettu paalaukseen mennessä 150tkm

2. VW Golf mk2 "Rabbit" -86 1.8 3d 2008-2009 Kolarin jälkeen ostin tutulta halvalla myös, paalattu moottorivian ja korin mätänemisen takia. Ajettu paalaukseen mennessä n. 250tkm

3. Opel Vectra A1 1.8i -92. 2009-2010. Perus käyttis, paalattu mätänemisen takia. Ajettu ennen paalausta noin 240tkm

4. Opel Vectra A1 1.8i -92. 2010-2011. Erikoisempi käyttis, mattavihreä, hyvä kampe oli. Kyllästyminen. Ajettu ennen myyntiä noin 260tkm

5. Ford Mondeo STW 1.8 16v zetec -95. 2011-2011. Paska. Paalattu. Kerkesi toista tonnia tulla minun omistuksen aikana mittariin, -23 astetta pakkasta, roikasa 2h, Muhoksen päivärinteellä öljyt imusarjan alta karkuun ja kone leipo kiinni. Ajettu ennen konevaurioita noin 230tkm. Ellen pahasti valehtele niin huoltokirjan välissä oli kuitti kansiremontista noin 150tkm paikkeilla ja oli tehty joskus 2004-2006 välillä. Enempää ei kestä muistella. Mutta taivaspaikka on lunastettu.

6. Toyota Carina E 1.6 16v -93. 2011-2012. Hyvä kampe, ajaisin vieläkin ellei takaveto kuume olisi noussut niin pahaksi. Ajettu ennen myyntiä 355780km

7. BMW E34 520i (m50b20) 2011-20??. Tutustellaan aluksi. Tekniikalla ajettu 270tkm, korilla 470tkm

Miten se tuo lista näyttää euro-painotteiselta?

[ltm]

Muistaakseni vuonna 1983 ostin Ford Escort "Tilhi" pakun vm -77, jossa oli pariovet takana ja koneena 1,1 l Kentin työntötankokone. Sähköt olivat Lucasin viritelmät. Näin jälkeen päin ajatellen Escort toimi varsinaisena asentajan ammattikouluna. Koskaan ei voinut tietää mitä mukavaa puuhaa oli vapaa-ajaksi tarjolla ja puuhaahan riitti. Milloin meni sähköt, syyläri puhki, jarrut jumissa, lehtijousen norra poikki tai muuten vain matka tyssäsi kaasarin jäätymiseen ym ym.

Positiivista Escortissa oli, että osat olivat edullisia ja auton rakenne oli yksinkertainen. Kentin kone kesti ihmeekseni loppuun asti ja kävi ihmeen nätisti, mutta puhti vain loppui n 250 tkm kohdalla.

Kertaakaan ei matka jäänyt kesken, vaan aina selvittiin kotiin asti. Norran katkeamisesta mm selvittiin 2x4" pätkällä. Vallilan takomossa taottiin taakse sen verran jäykät jouset, että Tilhistä tuli kerralla katu-uskottava; oli perä sen verran pystyssä.

Kovilla pakkasilla ei tahtonut sisällä edes karvahattu riittää. Vuonna 1987 oli useamman viikon vähän kireämmät pakkaset täällä etelässäkin jotain luokkaa -35 astetta. Jouduin pysähtymään metsäisellä taipaleella tien laitaan keskellä yötä, kun ei tahtonut tuulilasi pysyä sulana. Siinä konepelti pystyssä keulaan lisää pahvia viritellessäni pysähtyi paikalle huolestuneen näköinen tiepalvelumies. Rauhoittelin miestä, löin konepellin kiinni, kiittelin huolenpidosta ja jatkoin matkaa. Tiepalvelumies ajeli perässä jonkin matkaa; lienee epäillyt Escortin kuntoa ja matkan jatkumista.

Aika kultaa muistot, mutta yhdestä olen pyrkinyt pitämään kiinni - Lucasin sähköviritelmiä täytyy välttää.

[Vanja-eno]

FIAT 850 -71 / ACN*661 (Viininpunainen)
Hankintahinta: 2000 mk / syyskuu '82 - maaliskuu '83
Elämäni ensimmäinen oma auto. Ostin sen serkkuni mieheltä. Myös serkkuni pikkuveli oli himoinnut autoa, mutta minä ehdin ensin. Ristin autoni nimellä ”Torsti Rosso”, koska rekkarista ACN vääntyi ensin Akne ja Torsti oli silloisessa Korson slangissa finnin nimi. Rosso tuli sitten tietty italiankielen sanasta punainen eli rosso. Autossa oli fiilistä ja se oli näppärä käsitellä, tykkäsin ajaa sillä, mutta tasavirta sähköt ja tuuliherkkyys ei ollut niitä kivoimpia asioita. Autossa ei ollut muita mainittavia vikoja, kuin että siitä kyrvähti lämppärin vesiventtiili yhtenä syksyisenä aamuna ja loppuaikoina laturin hihna alkoi kääntyilemään itsekseen nurin päin. Taisipa siitä kansipahvikin palaa... Sekin vika korjattiin mutta myin sittemmin auton jo sitä aiemmin himoinneelle serkkubi pikkuveljelle syystä, että olin löytänyt jotain mielenkiintoisempaa.

[JKor75]

Ajokortti on kohta ollut 19 vuotta ja autoja on kerennyt olemaan, öh, lasketaas, n. 26kpl, osa vanhoja ja osa uusia.

1. Renaul 5 tl vm -81. Näppärä pienikulutuksinen pikkuauto, tosin kerran tähän sovitettiin kuljettajan lisäksi seitsemän matkustajaa. Auton taru päättyi kun talvella toinen autoilija tuli kolmion takaa kylkeen. Tällä ehdin ajella vajaan vuoden.

Renun osalta tarina jatkuu, tuli pari vuotta sitten hankittua harrasteautoksi samanlainen museorekisterissä oleva.

2. Citroen Visa GT -84. Tuollainen tuli ostettua renun jälkeen. Ostaessa todettiin että koneessa on jotain pientä vikaa eli ostettiin korjattavaksi. Vähän aikaa tuli ajeltua konevikaisena mutta kun öljyä meni lähes samaan tahtiin kuin bensiiniä niin vaihdettiin sitten moottori. Oli tosi kiva auto ajaa ja ulkonäköönsä nähden suorituskykyinenkin, tuli paljon kiusattua parempia autoja .

Opiskelijabudjetille oli vaan turhan kallis auto, kaasuttimet (2kpl) ei pysynyt vanhemmiten säädöissään ja itä-Suomesta löytyi ainoastaa yksi liike joka suostui yrittämään koneen säätämistä (edes merkkiliikkeeseen ei kelvannut). Kyseinen liike ei tietenkään avannut konepeltiäkään ilman muutaman sadan markan korvausta. Ja lisäksi kaasuttimet piti säätää muutaman kuukauden välein ja lisäksi katsastuksen yhteydessä kahteen kertaan (ensin katsastuspäästöihin ja sitten leiman jälkeen toimintakuntoon )

Niin, tuli silloin aikoinaan purettua se vanha kone mielenkiinnon vuoksi. Muuten kone oli ihan ok mutta kaikkien mäntien öljyrenkaat oli hajonneet ja lisäksi kolmen männän helmat. Visan vinguttaminen loppuikin kun uuteen koneeseen öljyjä vaihtaessa öljyastiasta kuului ylimääräinen kopsahdus jonka aiheuttajaksi paljastui männän palanen. Kaikista murheista ja kustannuksista huolimatta kulkuneuvolla tuli ajeltua 1,5 vuotta.

Siinäpä kahdesta ensimmäisestä autosta juttua.

[Höömy]

Ajokortti tuli taskuun marraskuussa 1980 ja ensimmäisenä autona oli Mazda 1500 vm. -72. Kun omani oli perheen ensimmäinen ajokortti, ei autoista ollut kokemusta, mutta M opetti yhtä ja toista.

Saippualaatikko oli onneksi rungollinen auto, muuten se ei olisi koskaan mennyt katsastuksesta läpi. Pakkelia oli joka paikassa aivan mahdottomasti. Ensimmäinen Helsingin reissu aiheutti muutakin kujin liikennestressiä, kun Mazda heittäytyi kolmipyttyiseksi, eikä sitä tehoa muutenkaan ollut liikaa. No, tulpan johdoista löytyi vika kotipihassa.

Katsastuskonttorille mennessä hirttivät etujarrusatulat kiinni kaksi kertaa ja meinasi koko kottero palaa. Jarruremontti pihalla -25 asteessa oli opettavaista sekin. Puolentoista vuoden aikana autosta hajosivat lähes kaikki osat (niitä ei ollut paljoa - molemmat jarrusatulat, bensapumppu, puhallin, pakoputki, kytkinpoljin, venttiilikopan tiiviste, kardaanin nivel, laturi, startti) ja tielle se jätti vähintään kaksi kertaa kuukaudessa.

Kone laukesi sitten lopullisesti jo jossain 150 tkm kohdalla ja raato meni vielä peltoautoksi pariksi viikoksi. Kaiken tämän jälkeen minulla oli vielä toinenkin Mazda (636 -80 luvulta) 1990-luvun alkuvuosina. En tykännyt siitäkään.

Persoonallisia vehkeitä on ollut muitakin 2 Ladaa, jotka tuntuivat mainettaan paremmilta, läpimätä pystylamppu ja halpa Nissan Cherry päällimmäisinä.

Yksi auto on tuottanut voittoa: ostin väliaikasautoksi Saab 900 loppukeväästä 1993 ja myin sen heinäkuussä entiselle neuvostokansalaiselle. Ostaessa maksoin 6 000 mk ja myydessä sain 6 500. Toivottavasti Andrein velipoika sai sen hyvään kuntoon. Sellainen oli kuulemma tarkoitus.

[cupee]

[quote="ltm"]Muistaakseni vuonna 1983 ostin Ford Escort "Tilhi" pakun vm -77, jossa oli pariovet takana ja koneena 1,1 l Kentin työntötankokone. Sähköt olivat Lucasin viritelmät. Näin jälkeen päin ajatellen Escort toimi varsinaisena asentajan ammattikouluna. Koskaan ei voinut tietää mitä mukavaa puuhaa oli vapaa-ajaksi tarjolla ja puuhaahan riitti. Milloin meni sähköt, syyläri puhki, jarrut jumissa, lehtijousen norra poikki tai muuten vain matka tyssäsi kaasarin jäätymiseen ym ym.

Positiivista Escortissa oli, että osat olivat edullisia ja auton rakenne oli yksinkertainen. Kentin kone kesti ihmeekseni loppuun asti ja kävi ihmeen nätisti, mutta puhti vain loppui n 250 tkm kohdalla.

Kertaakaan ei matka jäänyt kesken, vaan aina selvittiin kotiin asti. Norran katkeamisesta mm selvittiin 2x4" pätkällä. Vallilan takomossa taottiin taakse sen verran jäykät jouset, että Tilhistä tuli kerralla katu-uskottava; oli perä sen verran pystyssä.

Kyllä Foorti-kokemusta on - vain yksi niistä oli Britti-ford, muut Saksan-Ford.
Ekaks ehkä toi britti - se oli sen niin sanottu van, eli jokin henkilöauto/paku malli. Sen ajettavuus oli - siis ei sillä ollut - aivan karsee - AINA- ihan mikä tienpinta tahansa, kevyessäkin karteessa perä pyrki ohittamaan keulan Sen "möin" korjaamoyrittäjälle - kyllä sain ihan rahaa siitä - joitain satasia - mutta huom! DM eli Deutsche Mark! joka oli siihen aikaan 3 kertaa suomen valuuttaa kalliimpi.
Sitten Taunus, oranssi, siinä oli vielä kuuppa konepellin päällä - se rusentui kolarissa - oli parkissa vinoittain, eli miten se nyt sanotaan, sillei viistoparkkiruuduissa, niin joku törmäs niiihin autoihin, ja Tuhnus oli siinä toisena rivissä, eli ensimmäinen auto rutisti toisen kyljen ja seuraava auto toisen. Ajoin sillä vielä kolme viikkoa sen jälkeen ja vaihdoin VW-transportteriin siitä oma tarina sitten.
MYöhemmin ajoin Taunus GTX Coupella, mutta sitä iloa kesti vain kolme päivää - meinasin kuolla koko autoon, kun se päästi pakokaasut matkustamoon. Viimeinen Taunus oli vm 80 farkku taunus, 2.0, V6 koneeella. Se oli ihan kiva - toin sen mukanan muuttokuormassa ja ajelin vielä vuosia täällä. Meni ystävän pojalle halavalla!
On se kait vieläkin olemassa, ihan kunnostettuna.

[NonSenCe]

hmm.. mielenkiintoinen topiksi..

mutta mistä itse alkaisi.. jooh kai se pitää alkaa ihan alusta..

kortin harjoittelut ajoin isän opastuksella isoisältä lainatulla escort 1.3l lx 83 tms ..eli sininen brasilian esko.. silloin se toimi vielä ok.. kätevä kaupunki pyöritin jolla pääsi marjametsäänkin helposti.. ajettavuus ei kauheesti rohkaissut minua ainakaan esim liukkaalla perä lähti siitäkin sivuluisuun niinkuin olisi takavetoinen ollut..

siskolle ekaksi autoksi se meni sitten kun isoisä kortistaan luopui.. ja sitten se kerran paloi.. koko konehuone liekeissä eli kaikki johdot uusiksi ja osa kojelaudan sisältäkin.. jotenkin huonosti taisi tullut tehtyä kun oireilikin aina pahasti. esim kaupungissa se toimi ok mutta kun lähti maantielle niin sinne hyytyi. sisko lähti turun keskustasta ajelemaan poriin päin niin aina se siihen maskun huoltikselle hajosi.. pari tuntia lepoa ja sitten pystyi nilkuttamaan kotiin.. poriin ei ollut autolla asiaa.. yli 80kmh ei jaksanut millään kulkea kun se oli sillä päällä. kymmeniä kertoja huoltamolla etsittiin vikaa ja vaihettiin osia sytkästä kaasariin mutta ei se kuntoon tullut.. kaupunki autona ihan ok mutta isoista nopeuksista se ei vaan tykännyt kuin ehkä kerran kuukaudessa. hahah.

niin ajoharjoittelut tehtiin tällä siksi koska poruikoilla oli pelkkiä automaatti vaihteisia autoja.. vihreät: ascona ja fiat regata sillä hetkellä. näillä sitten tulikin runnottua tuhansia kilometrejä nuoruuden innolla ainakun jompi kumpi oli tankannut autonsa.. haha askolla enemmän tietenkin.. kaksovinen ja kaikkee.

eli 1983 opel ascona 1.6l automatic.. 2d sedani. erinomainen auto. tuskin mitään korjattiin.. parit tolpat sillä keilasin nurin liukkailla ja ulkomuoto muuttui hieman karuksi.. mutta ei se meidän äijää haittaa.. kunhanb menee pois ja tulee kotiin. luotettava peli.. sillä ajeltiin kai 10v ja +400tkm, lopulta vaihteisto siitä luopui jossain 550tkm kohdilla ja auto oli muutenkin jo sen verran karu niin jäi seisomaan pariksi vuodeksi ennenkuin joku sen nouti varaosiksi. ei löytynyt halvalla laatikkoa niin päätettin luopua siitä samaan aikaan kuin tuosta fiatistakin sitten.

fiat regata 1.5 85 automatic vm86 (kai).. 4d sedani. tämä jäi seinän viereen pariksi kuukaudeksi kun äitee osti ittelleen 88 mazda 626 2.0l automaatin (valkoinen).. itte en sitä fiattia viitsinyt nimiini siirtää, köyhä opiskelija ja kaikkee.. kunhan ajelin kun tarvetta oli.. ja sitten alkoikin intti.. joten regatalla painettiin ne reissut sinne ja takasin.. vapailla mentiin ascolla tai mazalla. regata oli muuten pirun käyttövarma auto. se käynnistyi aina. vei sinne minne piti ja toi takaisin. aina. ei väliä vaikka oli vuoden seissyt tallin seinällä. mutta itselle en sitä halunnut.

joskus intin jälkeen se jäi vara-autoksi ja ei käytetty lainkaan.. kunnes joku jouluaamu päätin kauheessa pakkasessa käydä kokeilemassa käyntiin.. akun napa kii ja avaimesta ekalla startilla vanhoilla bensoilla laakista..

hyvä peli. paitsi kauhee kulutus! sillä on pikkuautojen "ennätys" mitä "ehjä" ja säädöissään oleva auto viedä maantiellä ilman että mikään kohta vuotaa bensaa.. tankkasin turussa tankin täyteen (45l?) ja raumalla alkoi pelottaa ettei pääse poriin saakka.. sen reissun keskikulutus muun liikenteen mukana (eli ei kaahaten) oli 25l/100km.. siksi se jäi seisomaan tallin viereen.. ei kehdannu 1.5l bensa autolla sellaisella kulutuksella ajella. (tankki ja putket ehjät. ei haissut bensa. kaasari säädöissään pakokaasumittausten perusteella ja kaikki kipinä osatkin uusittiin.. se vaan VEI sen verran)

-se seisoi siinä kai pari vuotta kunnes asconasta hajosi laatikko.. sitten mein isä päätti käydä kokeilemassa sitä taas käyntiin.. akun latauksen jälkeen ei ongelmia.. ajeli tankkaamaan, ja sitten suoraan katsastukseen ja leima paperiin.. ajeli sillä vielä vuoden pari ennenkuin ruosteet veivät loputkin oven alareunoista ja helmoista.

tähän autoon mä tein kuskinoven takanurkan kokonaan pakkelista kun oli tylsää.. alkuperäisiä peltipokkauksiakin seurailin veitsellä muotoillen pakkelia hahahah.. fiatin villkuvalovikaahan tässä oli takaluukussa vähän väliä mutta kontaktisprayllä sen sai aina sadekelien tai seisonnan jälkeen toimimaan.. muuten hämmentävästi kaikki muut sähköt tässä uunossa jossa on takaluukku toimivat aina ok. sähkölukot ja ikkunat ja kaikkee.. hahah. auto malliltaan oli vaan sellainen ettei siihen löytynyt osia.. joku välivuosimalli ja sellainen automaatti ettei fiatin suomen edustuksen mukaan ole ees tuotu suomeen.. eli joku laivannut sen kai itse silloin uutena jostain italiasta koska siellä kuulemma ollut tollanen malli tuohon aikaan.. muualla ei tullut vasta kuin vuotta myöhemmin tolla varusteilla yms myyntiin.. ja sen uudemman mallin pakoputki esim ei sovi. oli sovitettava muistaakseni 87 tms vuosimallin farmarin ja sedan mallisen automaattien putkistoista sopiva yhdistelmä tähän sedaniin.

............................
haa nyt päästiin jo alkuajoista ja laina autoista ohi.. ja voikin kirjottaa siitä ensimmäisestä omasta autosta.. joka tuli sitten siskolta itselle ilmaiseksi..

hänelle oli ostettu hyvä ja varma käyttöauto 626 mazda 83 1.6 manuaali perhetutulta pari vuotta aiemmin (kun hermostuttiin siihen eskortin temppuiluihin..) ja sitten hän ajoi hirvikolarin sillä mazdalla.. korvaussumma oli pieni mutta riittävä korjaukseen.. mutta sisko tarvitsi jonkun muun auton tilalle siksi ajaksi.. joten se osti ittelleen 88 kadetti sedanin 1.6 manuaalin.. ja sovittiin että korvaus summasta otetaan tarvittavat rahat korjaukseen.. loput hän saa.. minä saan auton.. tuulilasinkehys ja tuulilasi ja lokasuoja ja peili ovesta vaihdettiin ja oikaistiin ja sitten oli vihree maza taas käytössä. (huomaa trendi.. vihreä on yleinen auton väri ollut meillä.. ja itse en tykkää vihreestä väristä sitten yhtään)

sillä ajelin vuoden pari ongelmitta. kesätyörahojen tullessa iski autokuume ja kaverin sisko myi askonaa.. valkosta coupe mallia.. rautanen 1.6 kone ja manuaali vähän ajettu... jooh.. kelpaa se mulle, kun sain sen mazdan myytyä hyvällä hinnalla siskon kaverille.. eli mazdan myymällä sain asconan ja vahvistimen ostettua.. eli voittoa tehtiin.

pari vuotta taas eteenpäin ongelmitta.. ruoste alkoi vaan vaivata autoa joten se korjattiin vähän sinneppäin ja myytiin turkkilaiselle sen jälkeen se kun tarjosi autosta ihan liikaa rahaa.. pakko se oli myydä.

sitten jatkui valkoiset autot linja.. oli äkkiä löydettävä uusi auto.. parin päivän varoajalla ostin toyota camryn 1.8l manuaali vm 88. kiva peli tämäkin.. jarrupalat, vetarin ja jarruputken vaihdoin 30tkm aikana ja parin vuodne aikana mitä se minulla oli. sitten iski automaatti kuume.. pakko oli saada joku tomaatti.. vaihteiden hämmennys vitutti ..piti jo tätä camryä ostaessa hankkia tomaatti mutta kun ei sopivaa autoa löytynyt mistään sillä hetkellä sopivaan hintaan.. tyydyin sitten camryyn.

auton ostoon siis. valkoinen viaton toyota sai taas voiton.. carina 2, vm 88 1.6 automaatti 230tkm taisi olla mittarissa.. mitään en tähän korjaillut usean vuoden aikana.. akun jouduin vaihtamaan ja suodattimet tietenkin mutta mitään osia ei tarvinnut vaihtaa..

camry jäi pihalle seisomaan kesään saakka kun ei siitä kukaan pyytämääni hintaa maksanut vaikka monet lupailivat tulevansa heti hakemaan.. varailtiin jne. sitten sisko halusi lainata sitä kesälomareissulleen.. kadetti oli vähän pieni ja sille oli tehty ilkivaltaa niin olisi korjauksessa sopivasti sen ajan.. muuten hyvä mutta he saivat ajettua ilman vettä asuntovaunu perässä hieman liian pitkän aikaa. (käskin tarkistaa joka päivä sen nesteet koska yksi letku tihkui.. eivät vaan uskoneet ja unohtivat tarkistaa ja keittihän se sitten) sen jälkeen se kansipahvi vuosikin vähän kokoajan joten pyyntihintaa piti tiputtaa.. edelleen tuli tarjouksia mutta kukaan ei siitä halunnut oikeasti näemmä ostaa. kone keitteli ja valkoisen auton ruosteet tulee näkyviin seisonnassa ja homeessa oli takapenkin jalkatila lopulta niin pahasti että syksyllä meni hermot ja paalasin auton..

tämä camry on ainut auto joka minulla on ollut jonka myin halvemmalla kuin sen ostin ja tein tappiota.. kaikista muista olen saanut voittoa tavalla tai toisella. ne kun oon saanut lähes "ilmaiseksi" tai halvalla ja myynyt käypään hintaan (parempi tai sama hinta kuin ostaessa) pari vuotta myöhemmin.

carinaII on vieläkin ajossa.. myin sen meidän isällä pilkkahintaan sen jälkeen kun olin ottanut tuon mersua edeltäneen mitsubishi pajero 86 2.3td:n ajoon (minkä sain kaverilta pilkkahintaan pikkuvikaisena) eli.. itsellä se oli kai 3-4v ja nyt se on ollut mein isällä sen saman verran kai jo. (se on joutunut sitä jo hieman korjailemaankin.. kai ne kilometrit ja ikä joskus pitää näkyä tojotassakin)

eli sitten tuli pajero.. hapero se oli.. mutta käyttövarma peli sekin 3-4v ajelin sillä kunnes siitäkin maksettiin ihan liikaa rahaa.. oli se pakko myydä ja ostaa äkkiä taas auto.. silloin tuo mersu tuli kuvioihin.

hämmentävä juttu mutta minun yksikään auto ei ole hajonnut matkalle.. aina on päässyt nilkuttamaan kotiin tai huoltamolle (katkennut jarruputki tai pakoputki, huonosti käynyt auto tulpan tms hajottua on silti tuonut kotiin minut).. tai se on "hajonnut" kotipihaan (akku sipannu lopullisesti). minulla siis on ollut ihan mahtavia autoja ja kauhea tuuri niiden kanssa.. kaikki halpoja, vanhoja romuja mutta toimivia ovat olleet. (ascona, toyotat ja pajero olleet halvempia tai saman hintaisia mitä halvimmat nettiautossa tai keltaisessa pörssissä on ollut myynnissä sillä hetkellä..)

äääh... pitää lisätä tähän jotain tarinaa myöhemmin.. ei jaksa enää kirjoittaa noista kaikista tarinoita.. nyt jo pirun pitkä ja sekava sepustus.. kuten aina kun pääsen vauhtiin.. hahhah.

[Lerssinen]

Eka jolla mentiin pari vuotta kortin saannin jäläkeen

[Fenton]

Mulla ei taida olla muuten näitä nykyisiä autoja lukuunottamatta yhdestäkään rakkineesta ainuttakaan kuvaa, en ole oikein kuvaajatyyppiä.

Paljonhan noita on ollut, ensimmäisenä kuitenkin Opel Kadett D 1.2 N -80.
Hilpeä pörisijä, jolla oltiin monessa mukana, vaikka auto ei loppujen lopuksi tainnut minulla olla kuin puoli vuotta. Päälimmäisenä jäi mieleen, että sopivassa vastavalossa ei nähnyt eteen juuri lainkaan, vaaleanharmaa kojelauta heijastui läpinäkymättömäksi seinäksi tuulilasiin. Kojelauta, joka muuten rämisi aivan käsittämättömästi sorateillä.
Väri oli sellainen postin oranssi, melko räikeä siis.
Kaksi reissua sillä jäi mieleen, ensimmäinen suuntautui Joutsaan kaverin mökille. Siellä sitten oli joku isäntämies vienyt lehmät laitumille, semmoinen puoli kilometriä oli yhtenäisenä mattona p@skaa tiellä. Ooppeli otti siitä melko raakan kakkasladin, kajuutta oli täynnä käsiä, kun koitin pysyä tiellä. Ja pysyinkin. Auto taas haisi viikkokausia ulolle, koko pohja oli kuin massattu lehmänkakalla.

Toisella reissulla taas opin erään mukavan tyttölapsen kanssa, että autossakin voi aika kulua ihan rattoisasti.

Semmoinen, kerrotaanpa ensi kerralla jostain muusta.

[Vanja-eno]

^Tuo N:hän oli se Kadettin perusmalli, N niinku N**kerimalli, kuten isäni asian ilmaisi

[Fenton]

Juu, siinäpä auto ilman kerrassaan mitään mukavuusvarusteita. Hanskalokeroonkin tulee kansi vasta kalliimmassa versiossa

[Höömy]

Lerssisen erittäin tutun näköinen Mazdahan on ollut ns. isolohko eli 1800. Palasi oma eka auto elävästi mieleen tuosta kuvasta.

Nykyisin, kun minun mittakaavassa uudessakin autossa on mittarissa 190 000 km, muistuu mieleen ainoat kaksi autoa, joissan on mittarilukema alle 100 000 minulle tullessa.

Eka oli Lada 1500 farkku. Autossa oli ostaessa vielä myyjän takuukin ja alkuperäiset neuvostoliittolaiset kesärenkaat. Renkaat kestivätkin aivan älyttömästi, koska olivat erittäin kovat ja siten liukkaat kuivallakin kesäasvaltilla. No muuten ei isolohkokaan olisi polttanut kumia kesällä.

Lada oli ilmiömäinen käyntiinlähtijä. Lamavuosina se seisoi yhden talven parkkiksella ja huhtikuussa avaimesta käyntiin laakista. Ja siis ilman mitään sen kummempia huoltotoimia, akkukin oli kiinni autossa seisonta-ajan eli reilut kolme kuukautta.

Ladan yleinen kestävyys ei tosin kehuja ansainnut. Vähän yli sadantuhannen piti laatikkoa jo rempata ja ruoste alkoi olla aika runsasta. Se lähti sitten maailmalle 110 000 ajettuna. Melutaso oli aivan infernaalinen ja maantiellä ei radiolla ollut enää mitään virkaa.

Toinen näin uusi auto oli Ladan seuraaja Toyota Corolla, jonka mittarissa oli 98 000 ostaessa. Autossa ei ollut teknisiä vikoja juurikaan, mutta oli se muuten aika kamala pirssi. Vuosimalla oli 1988 ja moottoritienopeuksissa oven yläkarmi väpätti! Ei todellakaan herättänyt luottamusta. Sen jälkeen en ole Toyoon koskenut, vaikka japseja on ollutkin.

[Matti H]

Eka jolla mentiin pari vuotta kortin saannin jäläkeen

Eipä oo mies muuttunu mihinkään..

Lisävalot keulalla ja wunderbaumeja ja karvanoppia enemmän ku laki sallii. Kai tässäkin oli LA-vehkeet?

[*******]

Eipä kiinnostanu Lerssistä vielä siihen LAA-laitteet, muistaakseni vasta vuonna 2005 alkoi harrastelu taas kiinnostaa...

[Fenton]

No juu.

Ree-Karetin omistus oli tullut loppusuoralle, syksy oli kääntynyt talveksi -93. Oli aika siirtyä takavetoautoilijaksi.
Kohtalokas tapaaminen seuraavan autoni kanssa tapahtui erään siihen aikaan Volvoilla varttimailia kiihdytelleen herrasmiehen tallissa. Sieltä löytyi vasta maalattu (hyvin, muuten) Ascona B vuodelta 1979. Alun alkaen 2.0 S, kone oli vaihdettu jo kahdeksankymmenluvun puolivälissä Rekordista napattuun kaksilitraiseen ruiskukoneeseen.
Tämä auto olikin sitten minusta todella hauska ajettava, kulki kohtuudella eikä kuluttanutkaan tolkuttomia. No, totuuden nimissä, eihän se kippo mitään painakaan, vajaan tuhat kiloa. Selvästi isomman auton tuntuinen kuitenkin kuin Kadett.
Talven mittaan vaihtelin jouset, iskarit, takajarruihin kaiken mikä liikkuu ja jotain muuta pikku huoltoa. Vuoden vaihteessa katsastusremontiksi löysin kiihdytysautoilijan huolella massaaman pohjan sijasta pari neliötä pitsiä.
Tuli sitten kaksi päivää hitsattua mokomaa koko lailla tauotta, vaan hyvä tuli, viimeisenä laillisena päivänä kerkisin konttorille kyselemään leimaa, jota en saanut. Lahtelainen katsastajalegenda P**stio pieksi pohjaa kuin heikkopäinen, kolusi kaikki nurkat muutenkin, tivasi vararenkaat ja varoituskolmiot. Lopulta hylkäsi tuulilasin pyyhkijöistä, jotka sormin tunnusteltuna vaikuttivat kuluneilta. Pyyhkimistulos oli hyvä, mutta sehän ei vaikuttanut asiaan. Ei muuta kuin varaamaan uusi aika, sain vielä samalle iltapäivälle (ei ollut vielä drive-in saati kilpailtu palveluala saavuttanut katsastustointa).
Samoilla sulilla auto jo iltapäivällä kelpasi, insinööri oikein kehui kuinka pyyhkii hyvin. Nyt jo naurattaa.
Lopputalvi tiukasti kahva edellä tuli ajeltua, kesän tullen piti sitten taas hieman hitsata. Auto oli akun alta ja toisella puolella pissapojan säiliön alta muhinut käytännössä poikki.

Sellainen mielenkiintoinen tapaus sattui tämän auton kanssa, että tapasin erään auton entisistä omistajista rengasliikkeen pihassa kesällä -94.
Mies tuli juttelemaan niitä näitä siinä kun odoteltiin omiamme valmiiksi. Kertoi sitten ostaneensa tuon auton vuonna -84 ensimmäiseltä omistajalta. -86 Opaalilla oli ajettu 450 000 km, ja koneen vaihto tuli ajankohtaiseksi. Lahdessa toimi sellainen osatuoja kuin Onjukka siihen aikaan, joka hankki moottorin Saksasta, jostain kolari-Rekordista. Papereiden mukaan se olisi ollut alta sata tonnia ajettu, vaan tiedä niistä. Niillä eväillä tämä herra oli ajanut vielä yli 350 000 km Asconalla, ennenkuin oli vaihtanut sen uuteen Vectraan vuonna -92.
Mitä lie oli niiden parin vuoden aikana ajettu, ennenkuin se minulle tuli, mutta paljon oli auto nähnyt maailmaa.
Seuraavana talvena tuli sitten vaihdettua tämä Golfiin, joka jäi kaduttamaan, välillä kaivelee vieläkin.
Ascona oli minulla vuoden, vähän reilun, mutta peltejään lukuunottamatta palveli hyvin. Yli 60 tkm ajoin tuona aikana, mutta nuoret miehethän ajelee paljon

[cupee]

jep - Kleinbus tuli hommattua, punainen väriltään ja ihan oli kait vielä...... - no ei sentään-- oli siinä kait kokonainen tuulilasi, eli ei taitettu keskipuolalla. Faijalla oli näitä Kleinbusseja - se kait tässä hieman muistikuvaa hämmentää. No enivei - ihastuin autoon ja kait se myyjäTÄR teki asiaan oman vaikutuksen.! Siis VW Leinbus oli rakenneltu retkeilyautoksi, makuupaikat , keittiöhella systeemit ja vesialtaat ym. Mutta ilo jäi lyhyeen. Autoon tuli kaikenalista vikaa. Sähkösysteemit pelas ihan miten sattui, vilkusta lähti pyhkijät käyntiin, valoista äänitorvi ja muita hämmentäviä vikoja. Sitten kun vaihde jäi kolmoseen kiinni, oli aivan pakko etsiä huoltokaveri autolle. Siinä sitten nilkutin Berliini liikenteessä ja kovasti yritin sujuvasti lähteä liikennevaloista kolmosella liikkeelle. Kytkintä siinä joutui jonniin verran luistattaa. Bussissa oli vaihteensiirrin konehuoneessa mennyt poikki, sylinterivikaa, kaasarivikaa, sähköjohtojen uusimistarvetta. Rahaa laitoin korjauksiin aika lailla. Ei päästy yhtäkään keikkaa heittämään moisella punaisella murheenkryynillä, auton korjauskulut ja tulevat korjaukset ylittivät poskettomasti kannattavuuden rajan. Luovuin autosta vaihtamalla oranssiin Taunus 1.6 farkkuun, joka siis oli omalla tavalla aivan karsee, mutta jotensakin myös raju vehje. Siitä erikseen, jos saan tarinan kasaan.

[cupee]

tuosta malli Kleinbussissta. Ei se meidän yksilö noin hyvän näköinen ollut.

By the way. Jos joku tietää, missä tullainen yksilö ehjällä korilla ja pohjalla sekä ehjillä istuimilla löytyy, niin vinkkiä mulle. Tulis yhteen paikkaan sisustuselementiksi, sen takia ei niin väliksi, onko moottori ihan ehjä tai missä kunnossa renkaat. Mutta ei saisi olla ruosteessa eikä rähjäinen.

[Fenton]

Asconasta siirryttiin siis taas etuvetoon, saksalaista laatua piti saada. Armeijaan lähtö oli edessä ja mieli teki pieniruokaista luotettavaksi tunnustettua autoa. Ostin sitten VW Golfin, 1.6 CL vuodelta 1984.
Kymmenvuotiaana auto maksoi 16000 markkaa, mittarissa oli jotakuinkin 170 000 km. Eikä ne siitä paljon enää lisäntyneetkään. Golfin mittarin vaijeria pyörittää vaijeriin kiinni tuleva muovinen ratas ja tämän yksilön laatikko päätti ruveta syömään niitä rattaita. Kolme vaihdoin ennenkuin kyllästyin, lopulliseksi mittarilukemaksi jäi minulla ollessaan 177000km.
(Ihmeellisiä nippelitietoja jää mieleen, niinkuin nyt km-lukemia liki 20 vuoden takaa )

Tällä sitten ajettiin aika paljon, kaksi vuotta se minulla oli. Armeija-aikana kaikki lomamatkat kuljettiin tällä, minä ja neljä muuta lahtelaista. Kovia tupakkamiehiä kaikki ja silloin vielä tuli autossa polteltua. Loppuvaiheessa palvelusta ei einää takalaseista meinannut nähdä läpi ja ne olivatkin aivan tahmeat kaikesta siitä tervasta, tuon liki kolmen tunnin ajon aikana paloi tupakka koko lailla tauotta.
Kerran se hylkäsi Forssassa Autokeitaan mittarikentälle, vetonivel tuli tiensä päähän. Auto jäi siihen, päästiin kuitenkin muiden lomalaisten kyydillä Säkylään.
Toisen kerran jäätiin välille, kun jossain Lopen kohdalla, tiellä 54 osui peura tielle. En ehtinyt edes nähdä mistä se tuli, silloin ei kyydissä ollut kuin yksi kaveri, joka ehti melkein varoittaa "HE.." "TÖMS".. "Perrrrrrrkele"
Sillä kertaa auto jäi sinne, onneksi oli kännykkä, niitä ei -95 vielä ollut koko meidän kasarmilla kuin kolme. Poliisia piti kuitenkin vartoilla liki kolme tuntia, pakkasta reilut parikymmentä raatia ja Volkkarista nesteet ladulla->ei voinut paljon lämmitellä.
Aikanaan siitä sitten selvittiin kasarmille, faija hinaili auton pois tien varresta ja laitteli kuntoon ennen seuraavia lomia kahden viikon jälkeen.
Uusiksi meni lokasuoja, konepelti, lukkopelti, umpio, akku(Umpio meni sen kyljestä sisään) syyläri ja joitain muita pienempiä juttuja. Maalaamatta se sitten jäi, reilu vuosi tuli sen jälkeen vielä ajettua.
Arviolta joku n. sata tuhatta sillä tuli ajettua, ainoat tekniset murheet oli vetonivelissä ja takapyörän laakereissa. Laakereita meni kai kolme settiä tuossa ajassa ja niveliä yhteensä neljä kipaletta. Kerran piti vaihtaa raidetangon pää katsastusta varten.
Muutenhan auto oli täysin huoltovapaa, öljyjäkään en sen peurakolarin jälkeisenä vuonna jaksanut vaihdella

Niin ja sen lisäksi ainaisena kiusana oli talvisin toimimattomat ovien lukot, aika monena talvipäivänä piti ovet sitaista työmatkan ajaksi kuormaliinalla kiinni

Seuraavaksi minusta tulikin sitten Nissanisti

[Höömy]

Tämä on kyllä arvaamattoman koukuttava topikki. ML on kolmas Mersuni ja välillä ihmettelen, että niiden kahden jälkeen on kolmas tullut.

Ensimmäisen ostin aivan tilapäiseksi autoksi ennen maailmanloppua. Se oli pystylappuinen 230 ja vuosimalli oli muistaakseni -73. Minulle se tuli vuoden 1993 keväällä. Jostain helvetillisestä syystä Mersu piti saada ja kun hinku oli ylikäymätön, niin tulihan se. Auto oli Corollan jälkeen aivan mielipuolisen tilava ja siihen aikaan vielä nauratti, ettei takapenkillä ollut turvavöitä. Auto lähti aivan tavattoman vaivaiseti kylmänä käyntiin (kesällä) ja vei bensaa helvetisti. Muistelen, että kulutuslukemat olivat 15 ja 20 litran välissä satkulle. Ajelin sillä kuitenkin pari kuukautta työmatkaa laman tyhjäämällä Lahden tiellä. Corollan jälkeen se pitu tuntui kulkevankin hyvin. Kun siitä piti ipäästä eroon, heräsin siihen, että auto oli käytännössä mädäntynyt poikki - no jobbarin häkkiin se meni Hyrylään.

Toinen Mersu oli w123 farkku 300 dieseli ja tomaatti. Tähän mennessä ainut nokivasarani. Auto sinänsä ei ollut huono, ottaen huomioon, että 1979 tehtaalta lähtenyt auto tuli minulle vuonna 1999. Pitäjässä oli vaan sen verran vikaa, että sähkötemppuilut lopulta kypsyttivät. Ilmeisesti virtalukon pohjan vaihto olisi helpottanut auton pitämistä aika paljon. Sen kanssa sattui kuitenkin sellainen "hauska" sattumus, että joulupäivänä mökille mennessä alkoi muutamaa kilometriä ennen perille pääsyä auto "laulamaan". Ihmettelin aivan helkkaristi, että mistä kuuluu korkeahko ulvonta. Mökin pihassa takapyöristä nousee aivan helvetillinen savu. Mukavassa pakkasessa Tapaninpäivänä takajarrut auki ja palat lähtee moskalla lyömällä irti. Takasatulat on niin ummessa, ettei sukulaisten putkifirmasta löydy niin isoja tonkia, että sylinterit liikahtaisi. Auto vietiin kotiin ilman takajarruja, mitä en pitänyt vaarallisena, mutta faija hikoili koko matkan vieressä kuin tropiikissa. Takajarruremppa oli sitten teetettävä arkena, mutta ennen loppiaista oli Mersu Hyrylässä ja pihassa eka jenkkiauto.