Sormi liikkuu joulun pyhänä pitkin rationaalisien käytettyjen autojen palstaa, Volkswagen Polo. Ei ainuttakaan automaattia budjetissa. Volvo V50 2.0D saa sormen pysähtymään. Vuosimallia 2005 oleva musta Summum-varusteltu auto herättää mielenkiinnon. Siinä on automaattivaihteisto. Volvo on myynnissä liikkeessä, joka sijaitsee tunnin ajomatkan päässä. Vielä huomennakin liike on suljettuna. On siis aikaa katsoa, olisiko lähistöllä jotain muita varteenotettavia autoja.
Seuraavan päivän haut Internetissä kertovat, että vain parinkilometrin päässä Volvosta on myynnissä saman ikäinen Mercedes-Benz A200 CDI. Kuvassa auto seisoo liikkeen pihassa muiden vaihtoautojen joukossa. Autossa näyttää olevan vaalea jalopuin koristeltu Elegance-varustetason sisusta ja automaattivaihteisto. Ilmoituksen tiedot ovat suppeat: 111 000 km. Olisi kai myyjä joutanut kirjoittamaan ilmoitukseensa pari sanaa enemmänkin?
A-Mersu ei ollut alkuperäisessä haussani mukana. Muistan vielä kuinka tätä edeltävän korimallin auto oli kaatunut vuonna 1997 autotoimittajan tekemässä hirvenväistökokeessa. Kirjoitan myyjäliikkeen tiedot kuitenkin muistilapulleni.
Nopean aamupalan jälkeen laitan navigaattorin osoittamaan Volvoa myyvään kauppaan ja suuntaan tien päälle. Yöllä on satanut lunta. Saavun autojobbarin pihaan viisi minuuttia liikkeen aukioloajan alkamisen jälkeen, mutta ovi on lukossa ja Volvo seisoo pienen lumipeitteen alla aidan takana. Soitan ilmoituksessa olleen myyjän numeroon. Mies sanoo olevansa tulossa kymmenen minuutin päästä. Ilmeisesti kauppias ei olettanut kenenkään tarvitsevan autoa heti joulukääröjen avaamisen jälkeen.
Kylmässä värjötteleminen ei ole hauskaa, joten hyppään lämpimään autoon ja päätän käyttää joutilaan hetken kurvaamalla Mersu-kauppiaan luona.
Talojen välissä oleva täyteen ahdettu piha pursuu lumen kuorruttamia autoja. Ei mikään lasipalatsi. Fiat 500, Peugeot 207, 3-sarjan BMW,… …ja takana musta A-sarjan Mercedes-Benz. Ennen kuin ehdin Mersun, luo sisältä astelee myyjä käsi ojossa tervehtimään. Hän pahoittelee pihan lumisuutta ja alkaa harjata Mersua esiin. Tämä mies on selvästikin herännyt ajoissa, ja noussut joulupäivien jälkeiseen aamuun eri jalalla kuin kivenheiton päässä toimiva kilpailijansa.
A-Mersun poikittain sijoitettu 200 CDI-moottori käynnistyy huolellisen hehkutuksen jälkeen ja jää käymään itsevarmalla raksutuksella käyttövoiman paljastavaa käyntiään. Metallimustan ulkovärin kanssa mukavan vastakohdan luova vaalea kangassisusta on varsin siistissä kunnossa hieman yli sata tuhatta ajetuksi autoksi. Ovien reunat näyttävät siisteiltä eikä niissä näy useille W169-korimallin autoille tyypillistä ruostetta. Takaluukku avaa ison lastausaukon tavaratilaan, jossa on korkeussäädettävä pohja. Kaatamalla takapenkit tavaratila laajenee valtavaksi. Tuonne laittaisi vaikka polkupyörän pystyssä.
Onkohan varmaa, ettei tämänkin korimallin auto kaadu mutkassa? Uskaltautuisinko koeajolle lumiselle tielle? No, onhan tässä monta kolmikirjaimista turvallisuusvarustetta. Eiköhän niillä selvitä, jos tulee äkkinäinen tilanne.
Siirrän automaattivaihteiston valitsimen D-asentoon ja kurvaan autoliikkeen pihasta tielle. Elegance-alustainen auto niiaa pehmeästi syvään autoliikkeen liittymän töyssyssä. Painan kaasua alas ja hämmästyn moottorin kierroksia. Moottorin kierrokset eivät tunnu muuttuvan samaan tahtiin auton nopeuden kanssa. Ai niin, W169:ssä on CVT-vaihteisto, joka saa auton tuntumaan erilaiselta kuin pykälillä varustetut automaattiautot.
Koeajolenkki jatkuu maantielle ja alan pitää A-Mersun ajotuntumasta. Vaikka W169-korimallin A-Mersu on melko korkea auto, jossa myös istutaan korkealla, auto ei kuitenkaan tunnu huojuvan tien heitoissa. Kauas kulmiin sijoitetut renkaat takaavat autolle myös korin pituuteen nähden pitkän akselivälin, mikä tekee menosta vakaata. Vakionopeudensäädin kytkettynä moottori raksuttaa hiljaa ja meno on kuin luokkaa isommassa autossa. Ainoastaan vaihteiston kuminauhamaisuus himmentää hiukan tunnelmaa. Korimalliin nähden vahvan moottorin ominaisuudet tulisivat todennäköisesti selvemmin esille toisenlaisen vaihteiston kanssa.
A-sarjan Mersu ei ole automaattivaihteisena aktiivisen ajajan auto. W169 kulkee tasaisesti ja 200 CDI-moottori liikuttaa koria vaivattomasti. Tasaisessa matkanteossa polttoaineenkulutus, joka kaupungissa liikkuu kuuden ja puolen litran kohdalla, laskee selkeästi kuuden litran alapuolelle. Mersu etenee sujuvasti, mutta se ei kuitenkaan yllytä nopeaan ajoon eikä mutkateille. Tämän auton vahvuudet ovat toisaalla kuin mutkia veitsentarkasti leikkelevien urheiluautojen. Tämän auton vahvuudet ovat juuri niissä ominaisuuksissa jotka tämän päivän tehtävässä ovat tärkeimpiä.
Palaan takaisin myyjäliikkeen pihaan. Olen päättänyt että jos myyjä on yhtä valmis neuvottelemaan hinnasta kuin harjaamaan lunta, tässä on rahalle erinomainen vastine. Varsin taloudellisesti kulkeva auto ja neljä ovea ihmisille. Lisäksi aikanaan luokkansa parhaat tulokset eurooppalaisessa NCAP-testissä saanut kolariturvallisuus. Tarvittaessa aika hurjaksi laajennettavissa oleva tavaratila. Eikä tarvetta kytkimen käytölle.
Olisikohan pitänyt vielä käydä koeajamassa se Volvo?
Ostikko?!!
