J.T.S kirjoitti:
Tuli tässä tehtyä tälläinen havainto, jotta nämä järkihintaiset, jokaisen katukaaharin unelmat ovat kadonneet kuin maannieleminä.

Tuli tässä pohdittua asiaa syvällisemmin ja huomasin jotta nykyään ei taida olla yhtään japanilaista, noin 40:nen tonnin hintaluokan, coupe-mallista sporttia markkinoilla. Vaikka luulisi että nyt näiden kauppa vasta kävisi. Mihin ovat hävinneet celicat, eclipset, 200sx:t sun muut härvelit.
Tietysti mitsubishillä ja subarulla on vielä myynnissä omat "rallimallinsa", joskaan eivät ole coupeja, eivätkä järin edullisiakaan.
Näin hyvinvoivassa taloudessa tuollaisille tuholaitteille löytyisi varmasti oma ostajakuntansa, samalla harmaaseen "corolla" katukuvaan saataisiin pientä vaihtelua. Ja tietysti niitä tilanteita tuonne tien päälle..

Taisi olla aika monta muuttujaa automarkkinoilla vielä voimassa siihen aikaan kun noita japanin sen aikaisia "superautoja" suomeen tulvi.
Kaikki saa korjata mitä mututuntumalla nyt heitän.
Erikoismallit mitä japseista tulivat silloin kultaisella -80 luvulla olivat kuitenkin vielä tehtaiden kädenojennuksia hienosti alustetulla maihinnousulla eurooppaan. Suomihan kuitenkin oli yksi merkittävimmistä, ellei merkittävin rako päästä japanilaisille autotehtaille testaamaan tuotteidenda ominaisuuksia vaativien eurooppalaisten kuluttajien käyttöön. Japanilaisten autojen euroopan maihinnousuhan tapahtui 60-luvun alussa, minkä jälkeen se lähtiin korkealentoiseen kasvuun esimerkiksi Suomessa vasta -70 luvun alussa 100A Datsunin ja Toyota Corollan mukana.
Hyvin pian, kuka keneltäkin mitä kopioiden erilaisia tekniikan saavutuksia päästiin muutenkin maailmanpoliitikassa kylmän sodan vaiheisiin -80 luvulle. Japsit hävisivät ajo-ominaisuuksien ja turvallisuusteknisten asioiden ominaisuuksissa eurooppalaisille autonvalmistajille. Volvo ja Mercedes esimerkiksi kehittivät kokoajan omaa projektiaan turvallisen ja kestävän auton auton kehitystyössä. Japsit taas kasikytluvun luvun markkinointiosaston voimin halusivat hallita maailiman kiihtyväisimmän, maailman tehoikkaimman ja maailman nopeimman PERHE tai SEDAN tai PIKKUAUTON mallin titteliä.
Jossain vaiheessa, enämpi ralliautoilumaailmaa tietävät voipi valaista, tulivat mukaan myös ns luokitusautot. Näitä tehtiin ainostaan ja vain luokitukseen tarvittava määrä esim. jonain vuonnaa 5000 kpl, toisena 3000 kpl. Tämä määrä PITI myydä ympäri maailman normaaliin rekisteriin, että saa olkoon nyt vaikka A-ryhmäläisen luokituksen että TEHTAAN ralli talli voidaan perustaa kansaiväliseen MM-ryhmään.
Tämän vuoksi erilaisia tietyn rallistatuksen omaavia "sainz" mallin selikoita, sitä ennen lansioita, sen jälkeen pösöjä, myytiin. Ostajiksi monasti valikoitiin ihmisiä joilla oli rahaa, mutta ei käsitystä minkälainen auto heille myytiin.
Tämän jälkeen, kun ne oli hankittu mammalle kauppakasseiksi ja isännälle pitkien pyhien leikkikauiksi, ne joko myytiin ,tai anneettiin perheen "kultlusikkasuussa" syntyneiden pentujen eka-autoksi. Lopun me tiedämmekin. Osa myytiin vakuutusyhtiöiden kautta ralliharrastajille ja loput on raiskattu muuten vaan
Nykypäivän "WRC" autojen luokitushan on vaan muutamia satoja kpl (taas saavat korjata enämpi asioista tietävät) ja tämänpäivän maailmantaloushan tarjoaa (en puutu siihen enämpää) yhä useammalle perheen autourheilusta kiinnostuneelle nuorukaiselle mahdollisuuden harrastaa myöskin käyttöautonsa kanssa tätä pohjolan pikkukansojen ihannoimmaa ainoaa urheilulajia johon ei vielä dopingskandaalit ole rantautuneet.
Ja alkuperäiseen kysymykseen vastaushan on se, että nykyään autonvalmistajilla ei ole mitään syytä dumpata alihinnalla esim.suomeen supertehokkaitta perhesportteja myyntiin. Kyllä ne takavuosien esim neliveto 323 mazdat, saintsiselicat, virilansiat, turbo coltit ja galantit on saatu sopevalla sopimuksella lauantai-iltana saunoessa. Tehdas, sanotaan vaikkapa Japaniasta antoi ohjeet, mikä täytyy olla neuvotteluiden lopputulos.
Mukana näissä riennoissa olivat: Japanilainen autotehtaan vientijohtaja, TJ Esim. Autoarosta, tarjosi viikon Lapissa Kuitusen Heikille, tai sen edeltäjälle, silloiselle valtiovarainministerille ja suurimmalle tulliviskaalille.
Näillä pitkänviikolopun neuvottelupäivillä saatiin aikaiseksi erilaiset autoveroprosentit, mitä vielä tänäpäivänä puidaan jopa oikeuslaitoksen eri tuomioistuimissa.
Tämä kaikki edellinen, mukaanlukien yllämainitut henkilöt tai niiden nimiin viittaminen on pelkästään tämän yksittäisen nimimerkin omaa spekulaatiota.