Metallisininen vuosimallin 2007 Mini Cooper avaa ovensa pyöreän avaimen reunassa olevasta painikkeesta. Istuudun kuljettajan istuimelle ja työnnän avaimen virkaa toimittavan pyörylän virtalukon kohdalla olevaan koloon.
Painallus käynnistyspainikkeesta ja 1,6-litrainen moottori herää talviunestaan. BMW-konsenrin vaikutus on selvä. "Avain-käynnistyspainike"-viritys noudattaa samaa logiikkaa kuin uusissa BMW:issä.
Ihmettelen retrodesigniä noudattelevasta keskikonsolista lämmityslaitteen sopivaan asentoon, istuinlämmittimen päälle ja radion pois päältä. Tällä kertaa muotoilija on saanut hieman liikaa vapauksia.
Siirrän pallopäisen vaihdekepin ykköselle. Keppi liikkuu yllättävän pitkiä ratoja eikä 6-vaihteisen kuvion tarkkuus ole hyisen talviherätyksen jälkeen parhaimmillaan. Pakki haluaa päälle.
Nostan kytkimen ylös ja Mini pörisee iloisesti liikenteen joukkoon. Talviset raiteet tempovat lyhytakselivälistä autoa hiukan kun taiteilen kohti maantietä. Nimismiehenkiharat jäisellä tienpinnalla välittyvät napakan jousituksen kautta takapuoleeni. Lämpiävä vaihteisto alkaa loksahdella niinkuin pitääkin.
Reipas painallus kaasusta kiihdyttää Mini Cooperin valtatien rytmiin. Hieman Jalostajan pizzaa suurempi nopeusmittari nousee iloisesti ja matkustamon täyttää iloinen pörinä. Jäisien raiteiden kadottua hiukan alle 3,7-metrinen auto kulkee hienosti pitkin maantietä. BMW-perhe on selvästi halunnut tehdä pienestäkin autosta laadukkaan. Natinat ja räminät loistavat poissaolollaan.
Minin ohjaus on tarkka. Hieman sivuun sijoitettu retrohenkinen ohjauspyörä välittää kuljettajalle yksityiskohtaisen tiedon, mitä renkaan ja tien välissä tapahtuu. Mieleen nousee kysymys: Välittääkö Mini kulkettajalleen ärsykkeitä jo hieman liikaakin? Moottori pörisee eloisasti, jokainen kuoppa tuntuu selkärangassa ja kaltevuuden muutos ratissa.
Huomaan, että takapuoleni alkaa hiota. Samalla lähes säikähdän. Ihan tosi, tässähän paistuu! Hädissäni etsin istuinlämmittimen kytkimen ja painan grillin pois päältä. Huokaisen helpotuksesta ja päätän muistaa julistaa Minin kuljettajan penkin uumenista löytyvän kaikkien teollisuusstandardi-istuinlämmittimien äidin. Mutta hei, tuollahan on iso parkkipaikka!
Käännän Mini Cooperin pois maantieltä ja ajan autiolle pysäköintialueelle. Painan kaasua ja paiskon autoa sivulta toiselle. Ajovakaudenhallintajärjestelmä pitää huolen, että auto pysyy vakaasti halutulla linjalla. Itseasiassa se tappaa luistot jopa hieman holhoavan varhain.
Pysähdyn ihmettelemään Minin kojelautaa. Mistäköhän tuon sähköturvalaitteen saa pois päältä... Vaihdekepin edestä löytyy nappula jossa on kirjainyhdistelmä DSC. Se on BMW:tä ja tarkoittaa lapsellisen hauskanpidon kieltämistä. Painan nappulasta ja ohjauspyörän taakse syttyy symboli, joka tarkoittaa "omalla vastuulla".
"Pör. Pörrr... Pö-PÖRRR!" Mini Cooper lähtee liikkeelle. Heilautan auton sivuluistoon. Hyvin lähellä kulmia sijaitsevien renkaiden ansiosta auto lähtee yliohjautumaan rauhallisesti ja se on helppo ottaa takaisin hallintaa. Heilautus toiselle sivulle. Lumi pöllyää eturenkaiden alla. Sinisen Minin ohjaamossa on pyöreä pää ja leveä hymy. Käsijarrukäännös. "Pö-pör!" Toisin päin. "Pör-pö-pörrr!" Vielä kerran. Ja vielä. "Pöööö.... Pör. Pör. Pörrrrr!" No, yksi vielä.
Pysähyn ja katson itseäni peruutuspeilistä. Naamani on kuin Naanatalin aurinko. Siitä on aika kauan kun minulla viimeksi oli auton ratissa näin hauskaa. Mini Cooper on mahtavan kiva lelu!
Päätän lopettaa poikamaisen leikkini lumisella kentällä hyvän sään aikana ja palata maantielle. Sormeni siirtyy DSC-painikkeelle... ...Äh, ja mitä vielä!
Pör. Pör. Pör. PÖÖÖRRR-PÖ-PÖÖÖR!
Koeajoraportti: Mini Cooper 2007
En taida viitsiä käydä autokauppiasta turhanpäiten kiusaamassa. Minin kävin koestamassa ihan aidosta mielenkiinnosta.Mariini kirjoitti:Maistapas Eerola hieman sushia, kai Mansesterin kokoisessa pitäjässä on Veholla Honda Legend "kärkyllä?"...
Jos jollakulla foorumilaisella on uudenkorinen Legend ja haluaa tarjota sen koeajettavaksi, mielelläni kyllä ajan. Mutta en taida välittää käydä Vehoa häiritsemässä.
Sen voi kuitenkin melko varmasti sanoa koeajamattakin, että Honda Legend/ Acura RL on hieno auto. Ja minun mielestäni paljon kiinnostavampi kuin Lexukset.
-T