Putki vaihdettu, kokonaan.
Homma oli loppujen lopuksi huomattavasti helpompaa kuin Ford-väritteiset ikävät muistot ovat pakoputkihommista antaneet ymmärtää. Isoin urakka oli vanhan putkiston irroittaminen siten ettei alustan massaukseen tulisi turhia kolhuja.
Suomalaiskansalliseen tapaan alusta pitäen hyljeksin, suorastaan halveksuin, mahdollisuutta suorittaa pakoputkiston vaihto tallissa, saati sittten montun päällä. Sen verran vielä heteron verta suonissa virtaa että pihahomminahan noista talkoista parhaat kiksit irtoavat.
Kun vanhan putkiston osat alkoivat olla kaikki irti, tuli pihasavotalle kruunaus taivaalta rankan sadekuuron muodossa.

Sadetta ei kuitenkaan kauaa kestänyt ja tuona aikana tuli taisteltua uuteen takapönttöön se roikutuslenksujen välinen vastinkumi paikoilleen.
Uusi putkisto tuli nosteltua paikoilleen edestä taaksepäin ja kiristeltyä kaikki pulit ja mutterit "huulille". Istuvuus oli erittäin hyvä, mistä olin aika yllättynyt pönttöjen kauhean näköisiä hitsaussaumoja katseltuani. No sen verran tuli soveltamista, että takapöntön jouduin ripustamaan aavistuksen verran vinoon asentoon riittävän marginaalin saavuttamiseksi alatukivarteen nähden. Ehkä olisi välimatka riittänyt suoraankin asennettaessa, mutta näin saatiin asennukseen jäljittelemätön käsityön leima.
Lopuksi kuparitahnalla voidellut mutterit kiinni, ja auto käyntiin. Aikani kuunneltuani ja auton alla röhnien haisteltuani oli pakko todeta homma valmistuneeksi.
Tarvikesatsin melutasosta en vielä uskalla lausuntoja mennä antamaan, koska vaihdelaatikon alle tulevaa muoviplättyä joudun vähän korjailemaan ennen takaisin asentamista. Ilman sitä eivät tulokset oikein ole vertailukelpoisia keskenään. Täytyy kait vielä jokunen tankillinen poltettua polttoainetta putkiston läpi puhaltaa, että riittävä nokeentuminen saavutetaan ja se kamala metallinen tyyning-kaiku pakoäänestä häviää.
