Leemun linjuri

[boogieman]

Kelevollista viihdettä on tämä.

[Leemu]

No niin, palataataan kuivakkaan tekniseen faktaan
Alustahan on siis valmistunut armon vuonna 1967 Vanajan autotehtaalta Hämeenlinnan kupeesta. Malli on VLT2-47/5400. Täytyy ihailla suomalaisen insinöörin suoraviivaista logiikkaa mallimerkintä aukeaa näin:
VanajaLinja-autoTakamoottori, 2tulee kehitysversiosta vrt. tämän päivän facelift, 47 saadaan 470-kuutiotuumaisesta AEC-moottorista ja 5400 on akseliväli senttimetreinä.

Moottorin tilavuus kehittyneen maailman mittayksiköissä on jotakuinkin 7,7litraa ja tehoa se on uudennahkeana tarjoillut kuljettajan käskettäväksi 147hevosvoimaa. On siinä ollut menoa ja melskettä keski-suomen mäkisillä teillä, auton kokonaismassa on nimittäin 10475kg.

Vaihteistosta kyseltiinkin jo aiemmin. Sellaisen virkaa tekee sähköpneumaattisesti ohjattu wilson-tyyppinen planeettavaihteisto.
Vaihteita on 4 eteen ja 1 taakse. Kolmelle ensimmäiselle eteenajovaihteelle sekä peruutusvaihteelle on omat planeettapyörästöt. Vaihde kytketään lukitsemalla planeetta paineilmaköyttöisellä jarrupannalla. Tätä tapahtumaa ohjataan kojelaudassa olevalla sähköisellä käyttövivulla, itse paineilmaventtiilit sijaitsevat vaihteiston yhteydessä. Nelosvaihteen välitys on 1:1 ja se kytketään levykytkimellä, yhtäläillä paineilmakäyttöisesti.
Kytkinpoljinta ei ole, moottorin ja vaihteiston välissä on turbiini joka sisältää myös keskipakokytkimen. Toisinsanoen kierrosnopuden kasvessa riittävästi ei luistoa enää ole. Vaihteiston yhteyteen on lisävarusteena saanut myös mäkilähtöavustimen joka ei salli auton liikkua taaksepäin vaihteen ollessa kytkettynä

Vaihteisto on moottorin ohella Englantilaista tuotantoa. Tehdas oli Leyland ltd:n tytäryhtiö SHG eli todella mielikuvituksellisesti Self Chancing Gears ltd.

Autoa on lupa pitää verraten harvinaisena: VLT2-47 alustoja valmistettiin yhteensä vain viisi kappaletta. Kaksi alustoista toimitettiin Jyväskylän liikenne Oy:lle ja koritettiin Vaasalaisella Boxer-korilla. Tämä on toinen noista kahdesta autosta kylkinumerona oli 53, loput kolme yksilöä saivat päälleen Ajokin korin. Ymmärtänette miksi hymähdän mielessäni kun puhutaan esimerkiksi harvinaisesta HEMI-Challengerista

Molemmat autot poistettiin Jyväskylästä 1975. Sen jälkeisistä vaiheista ei minulla ole tietoa. Toinen myytiin jollekin urheiluseuralle, omastani on ilmeisesti tehty hetimmiten matkailuauto. Ainakin kuljettajan sivuikkunassa on jyväskylän suurajojen tarra vuodelta -75 eli motorsportti-hommissa on jollakin tapaa oltu.

[tenutähti]

Nuo liekit kyllä tekee sieluun lähtemättömät jäljet!

Mutta hattu nousee kyllä korkealle... Ei ole vapaa-ajan ongelmia vähään aikaan!

[dealer]

Kelevollista viihdettä on tämä.

Äläpä muuta virka

Pahus kun pääsee ihan tolokun miehet yllättämään, tätäkin topikkia hoksasin lukea vasta nyt eka kertaa luulin että joku uudenkarhea Transporter tms, tämä linjuri

Seurataan mielenkiinnolla.

[karvine]

Tuon kun maalaa jonkin vanhan firman väreillä niin hieno tulee.

Tässä taitaa olla samanlaisella vaihteistolla ajelua?
https://www.youtube.com/watch?v=d1AVzv-AW0M

[Kone]

Tuollainenkin löytyi. Ehkä sama laatikko:
https://www.youtube.com/watch?v=NWzsd6kX-cM

Ei parane kovasti hätäillä noiden vaihteiden kanssa

[Leemu]

Nuo videoissa esiintyvät vaihteistot ovat periaatteeltaan samanlaisia.
karvisen linkkaama Scaniassa oleva on uudempi sisältäen viisi vaihdetta eteen.
Koneen linkittämä tapaus taas on vanhempi jossa valitsinvivulla ohjataan suoraan paineilmaa.

Ensi töiksi kun sain auton kotipihalle, niin purin sisältä kaikki plyyssit ja laminaatit yms. pois. Vanhoissa ei tule olemaan mitään jatkossa käyttökelpoista. Sinällään huvitti, että kovin oli sisustettu kyllä ja listoja hakattu. Samaan aikaan korikehikko on niin huonossa kunnossa, että koossa pysyminen on suoranainen ihme.
Molemmat kyljet ovat pullistuneet ulospäin ja kattokin on painunut hiukan. kuljettajan kohdalta kylki ei ole alareunastaan missään kiinni parin metrin matkalta

Niin se korirakenne Kehikkohan on siis suomalaista kuusipuuta ja vaneria. Koottu ilmeisesti liimalla ja ruuveilla. Pystytolppia ja lattiaa on uusittu tällä vuosikymmenellä, ainoa vaan että työ on mennyt täysin hukkaan vuotavan katon, styroksi-eristyksen ja ulkosäilytyksen takia
Kehikosta tuskin jää mitään vanhaa kunhan auto on joskus kunnossa..

Ei parane kovasti hätäillä noiden vaihteiden kanssa

Juu. maltti on valttia. Näitä rikottiin paljon aikanaan kun olivat ammattiajossa. Vanhat jäärät kun eivät kuulemma tahtoneet oppia mitään uutta. Autoilla siis lähdettiin pysäkiltä tallaten kaasu välittömästi lattiaan ja poljin ei noussut ennen seuraavaa pysähdystä. Liian hätäisellä vaihtamisella ehtii kaksi pykälää päälle samanaikaisesti johtaen vähintään jarrupantojen ennenaikaiseen kulumiseen. Pahimmassa tapauksessa planeettapyörästö hajoaa.

On muuten Tampereella edelleen sellainen iso liikennöitsijä kuin V. Paunu Oy, oli varmaan suurin Vanajaa suosinut yksityinen asiakas ja parhaalla aikaa saattoi olla reilusti yli 90% kalustosta tällaisella vaihteistolla.

[pekkovee]

Akseliväli lie kuitenkin... Milleinä se 5400

[touhottaja]

mikä tuo kolmihaaranen putki juttu on konehuoneessa minkälainen matkustamon lämmitys

[boogieman]

Malli on VLT2-47/5400 [...] 5400 on akseliväli senttimetreinä.

Akseliväli lie kuitenkin... Milleinä se 5400

Eee ee.. Näkkööhän tuon jo kuvastahhii että ihan valtava kapine on kysseessä. Ei piä kysseenalaistaa auton omistajan tarjoamia faktoja!

Verrokiks tuosta 30 metriä pitkä bussi:

niin heleposti on nähtävissä että Vanaja on tuosta kevyesti 24 metriä pidempi jo akseliväliltään.

[JuMu S]

Onnea ja menestystä tämän projektin kanssa!
Vuosikaudet ollut samansuuntaisia haaveita, lähtemättömän vaikutuksen teki pikkupoikavuosina vanhasta linjurista tehty maailmankiertovehje jota pääsi jollain sen ajan huoltsikalla oikein läheltä katsomaan. Oli peltinen korsteeni läpi takaosan katon, oli kukkaruukkuja tuulilasilla, oli tyylikkäästi patinoitunutta metallia ja hiukan jäkäläistä puuta. Oli kaikkea tosi silmiinpistävän söpöä...

Sittemmin omaa linkkariautokuumetta laski melkoisesti muutamana talvena suoritetut motorsport-henkiset ajelut kaverin tuolloisen rallitiimin huoltoautoksi valjastetulla ex kiihdytyskilpurin kuljettimella, vm -63. Sen ainakin oppi noina aikoina että jos joskus tämmöinen itselle niin vain kesä-autoksi, vain kesä-autoksi, vain kesä-autoksi...

[cmeli]

Huh huh, nyt ei kyllä tekeminen lopu ihan käsiin, mutta muuten hienon näköinen rojekti!

[Leemu]

Akseliväli lie kuitenkin... Milleinä se 5400

Joo, tottavie on ajatusmoka tuossa



Tämä on vaihtoventtiili jolla valitaan kierrätetäänkö jäähdytinnestettä matkustamon lämmityspiirissä vai jäähdyttimen kennossa. Venttiiliä komennetaan kuljettajan paikalta paineilman välityksellä.



Ohjaamon etupäässä on iso kenno ja puhallin. Tästä menee eristämätön pahviputki ulkokautta kuljettajan jalkoihin mahtaa lämmintä piisata pakkasilla hyvin takaosassa on kaksi pienmpää puhallinta laitan niistäkin kuvan kunha saan pienennettyä..

[Josef Matula]

On muuten Tampereella edelleen sellainen iso liikennöitsijä kuin V. Paunu Oy, oli varmaan suurin Vanajaa suosinut yksityinen asiakas ja parhaalla aikaa saattoi olla reilusti yli 90% kalustosta tällaisella vaihteistolla.

Kyllä. Näitä oli myös paljon Volvoissa. Viimeinen uusi tuli vuonna 84. Paljon oon linjaa noilla ajanu

[Pappi]

Pentuna muistan tuommosen vaihdekepin nähneeni postiautossa kun tulin isolta kirkolta kotiin Näytti jotenkin oudolta kun kuljettaja vain siirteli keppiä tuossa hahlossa.

Heittolaatikot oli vielä käytössä ja voi sitä kiroilun määrää jos lehtinippu meni ohi...

Komia rojekti.

[JuMu S]

Noilla ajaminen muuten on oikeasti ollut kovaa työtä. Nykyisellään lähtee lakki päästä nopeasti kun tuon ikäisillä raskailla ajoneuvoilla sompailleiden kanssa eksyy samaan nurkkapöytään. Tuo automaagiloota on ollut melkoinen mukavuusvaruste aikanaan.

En tiedä onko raskaampaa fyysisesti käyttää noita oikeasti vastaan panevia hallintalaitteita pysyäkseen aikataulussa vai se tietoisuus siitä että Abseja, Albbeja tai muita nykyajan hömpötyksiä ei tämän ikäisistä vaunuista löydy ja jarrut lukittuvat varsinkin märällä asfaltilla saati talvioloissa tyyliin naps ja kops ja äkkiä on se kymmenen metriä leveä kantatiekin kovin kapean tuntuinen. Turhia jarrutuksia oppii ainakin keppivaihteisen kanssa ja mäkisessä maastossa välttelemään muutenkin, täyteen laukkaan kiihdyttäminen hidastuksen päätyttyä ei ole mikään helppo juttu vaan ihan totista työtä, nämä turbottomat vehkeet kun eivät tahdo aivan pienimpiä pykäliä lukuunottamatta kiihtyä kummoisessakaan ylämäessä juuri ollenkaan.

[Leemu]

Se on taivaan tosi, että on ollut aika raakaa touhua kun tällaisilla on leipää tienattu

Liukkaisiin keleihin ei löydy muita apuvälineitä kuin etujarrutehonpuolittaja.

Valhettelin muuten raakasti ohjustuspyörän koosta Eihän se ole kuin 55cm



Tämän kanssa ei jää leirintäalueen mukavuuksista paitsi. Löytyy nimittäin myös maasähkö








Ja Webastolla lämpöä jos pyrkii tulemaan vilu

[Hese126]

Erittäin viihdyttävää kerrontaa, tätä lisää

[dealer]

eristämätön pahviputki ulkokautta kuljettajan jalkoihin Shocked mahtaa lämmintä piisata pakkasilla hyvin

Vanhassa volkkarissa oli kuulemma jotain pahvia putket joilla lämpöä tuotiin tuulilasin tietämille. Ex-työkaveri oli joskus hitsannut kuplavolkkaria ja oli sitten syttynyt sellainen putki palamaan.
Meinas että siinä olisi sopinut käydä kädellä epäilijöiden kokeilemassa että tuleeko Kuplan lämppäristä kuumaa vai ei

[Easy Rider]

eristämätön pahviputki ulkokautta kuljettajan jalkoihin Shocked mahtaa lämmintä piisata pakkasilla hyvin

Vanhassa volkkarissa oli kuulemma jotain pahvia putket joilla lämpöä tuotiin tuulilasin tietämille. Ex-työkaveri oli joskus hitsannut kuplavolkkaria ja oli sitten syttynyt sellainen putki palamaan.
Meinas että siinä olisi sopinut käydä kädellä epäilijöiden kokeilemassa että tuleeko Kuplan lämppäristä kuumaa vai ei

-75 Kombiwagenista raavittiin tämä pahvinen rokkatorvi siksi aikaa irti, kun sinne sullottiin sisään limonaatipullo. Oli muutoin liiaksikin natsihenkinen meininki Aatun kostolla ajellessa, kun pakosarjoissa olevat lämmönvaihtimet olivat puhkiruostuneet ja pakokaasut työntyivät ohjastamoon. Ei se ilman huurteenpoistolaitteita kuitenkaan kelvannut syynissä, tupakinsytyttimeen liitettävä "ceramic heater"-merkkinen lehmänhönkä kojeslaualla kelepas kahesti ruinaamalla. Ellei tuo sitten lopulta unohtunut muun vikalistan rinnalta...

Muistan jotta mukulana koulutiellä kulkeissa oli linjapiileissä jo vallankin täysnappiautomaattikirstut. Yksi vanhempi parrakas seutulinjakuljettaja ei kuitenkaan huolinut mokomaa aparaattia työkaluunsa, vaan hämmensi etumoottorivehkeellä toistametrisen paakan kanssa pykälää salkkuun. Pysyi kaiken parhaiten aikatauluissa ja meno oli huomattavasti juoheampaa kuin muilla. Oli kyyti kuin junassa istuis, kun ukko polki menemään välikaasulla ja kytkinjalka tamppas kun urkuharmoonia.

Nyt ei näy bussista kuin ympärikolhittu raato, kuskista ei yöllä muuta kuin kuin hampaat ja humalainenkin pysyy hereillä kun ei tuolissa pysy.

[JuMu S]

Paljon on linja-autolla matkustaminen tylsistynyt kolmessakymmenessä vuodessa. Heleppo se tuossa yllä toi linkkarimuisteloitaan siinä määrin esiin että täytyypä munkin.

Omilta koulubussiajoilta muistan seuraavat autoyksilöt jotka tuolloin komistivat pienen paikallisliikennettä ajelevan perheyhtiön rivistöä:

- Kutter-korinen etumoottori Scania, sellainen oikein kuuskytlukuinen. Ainakin pariin otteeseen kävi pöpelikössä talvikaljamilla, kerran kuulemma oli uinut järvessäkin johon päätyi väistöliikkeen seurauksena. Jäi harmittavasti pois liikenteestä juuri kun alkoi itse olla siinä iässä että autojen tekniikkakin alkoi kiinnostaa.
- Toinen samanlainen mutta uudempi, sellainen jossa takavalot ylhäällä fönärin alapuolella. Moottorin ärjyntä oli todella miehekästä kuultavaa, autoa ajoi (tuolloin suoraan SS-joukoista siirtyneeksi kuvittelemamme) vanhempi herrasmies koppalakkeineen ja nahkasaappaineen. Äijä ajoi pehmeän jouheasti mutta silti sellaisilla huimilla nopeuksilla että välillä sai kuroa aikatauluja kiinni seisoskelemalla muutamalla pysäkillä minuuttitolkulla. Epäiltiin että ko herra ei muuta autoa koskaan ollut ajanutkaan, siinä määrin oli työskentely sujuvaa ja jouheaa.
- Edellisen auton kaltaisella korilla varustettu mutta merkiltään Volvo. Etumoottorinen oli tämäkin vaunu, sisälle tunki kesäkuumilla tervettä pakokaasun tuoksua ja palaneen kumin katkua. Liekö tuosta johtunut että tarkempia muistikuvia matkoista ei ole jäänyt mieleen? Sen muistan että ym Scania-koriseen verrattuna tämä vaunu oli jonkunlainen vara-auto ja kauttaaltaan kuppaisemmassa kunnossa ainakin matkustajan silmin. Moottorin ääni oli sivistyneen kuiskaava toisin kuin södertäljeläisissä.
- Kolmas Scania oli takamoottorinen Ajokin korilla, ja mistä lie kaupunkiliikennefirmasta olikaan tuo vehje kotoisin. Huippunopeus taisi olla se 80km/h, kone huusi ja möykkäsi ettei puolessa välissä bussia meinannut normaali keskustelu sujua. Meteli auton takaosissa oli suorastaan infernaalinen, tämän päivän puhelimilla ei olisi tehnyt muutenkaan mitään tärinänkään takia.
- Neljäs Scania oli rivissä vain hetken, tuli yirtyskaupan myötä riveihin kesäksi ja poistui seuraavaksi talveksi vaihdossa uusiin Volvo-alustaisiin Carruksen korittamiin busseihin. Samalla Kutterin korilla mutta tekniikkana ehta V8. Ääntä lähti tästäkin koneesta ja tämä oli suosikkilinkkari, ehdottomasti. Tarviiko perustella?
- Viidentenä suosikkilinkkarina haluan nostaa esiin Sisu-alustaisen, todnäk juurikin Wilson-vaihteistolla varustetun linkkarin. Tämäkin tuli samassa yrityskaupassa taloon kuin tuo kasikoneinen, ja oli alkujaan jonkunlainen turistibussi. Kaikissa penkeissä piisasi säätöjä joka suuntaan ja autossa oli myös tehokas ilmastointilaitteisto. Tässä autossa oli myös toimiva (isokokoinen) käymälä sekä etuosassa täysin pelikuntoinen kahvinkeittokompleksi sekä mikroaaltouunit jne. Tätä hienoa ja hyväkuntoista linjabiiliä ajoi pitkän linjan vakikuski joka ymmärtääkseni siirtyi saman auton mukana tuohon taloon ja edelleen uusiin seikkailuihin seuraavaankin firmaan autokaupan myötä.
- Kuudentena erikoisuutena muistan täysmittaista autoa lyhyemmän Kutter-korisen Mersun. Moottori oli tässä autossa mahan alla. Tämäkin taisi olla V8-tekniikalla mutta käyntiääneltään paljon sivistyneen tössöttävämpi Scanioihin verrattuna. Matkustajien korviin ei moottorin ääntä kuulunut juuri ollenkaan, hyvällä tiellä olisi voinut kuvitella istuvansa junan kyydissä.

Kovasti on kalusto noista ajoista homogenisoitunut ja modernisoitunut.

[Leemu]

Näin jossain välissä sellaisen päiväunen, että olisin saanut auton tuossa kotipihalla sen verran koppuloitua kuntoon että sillä olisi pystynyt ajamaan n.30 kilometriä siirtoajoa.

Tarkistelin vaihteistosta paineilmalaitteita ja löytyi mm. vuotavia tiivisteitä. Tuolloin kuvittelin luistamisen johtuvan näistä tiivistevioista, totuus oli toki toinen mutta se selvisi vasta jäljempänä.
Tiivisteitä saatiin hankituksi Briteistä Nuutajärveläisen Sami Koiviston avustuksella.

Moottorin käyntihäiriötä metsästettiin myös. Epäiltiin jumiutunutta ruiskutuspumpun elementtiä ynnä muuta helppoa.

https://www.youtube.com/watch?v=8BAH83wXJXA

Tuossa osviittaa käynnistä, ihan ei videosta käy ilmi metelin suuruus. Perimätiedon mukaan 10 kilometrin päässä Humppilassa putoili talitintit puun oksilta Kaasu on siis pohjassa videolla. Oikeastaan mitään edellämainittuja vikoja en onnistunut tuolloin korjaamaan, joten linjuri päätettiin siirtää hinaamalla hiukan tilavampaan pihaan.

[JP74]

Mahtava projekti! Tosiaan ultraharvinainen peli vertaa mihin tahansa kulkineeseen.

[Leemu]

Tässä mennään hinurikyydillä. Se ei ole tehtaalla käynyt mielessä, että saattaisi auto mennä rikki ja sitä joudutaan hinaamaan. Ei nimittäin ainakaan ihan pian löytynyt liittimiä mistä voisi syöttää paineilmaa jarrujärjestelmään. No kone käymään ja hinuriin kiinni, onnistuu se näinkin

[JuMu S]

Säiliöiden vedenpoistopropuista käy syöttää jos ei muualta. Perus putkikierteillä taitaa olla Kekkosen aikaisessa kalustossa putkiliitokset.Kokonaan toinen juttu saattaa sitten olla ne vesiproput saada auki...

[AkiH]

Herranjestas miten suloinen linjuri ja melkoisen hyvää kerrontaa siinä sivussa. Tätähän pitää seurata jatkossakin.

[Roisto]

Ei nimittäin ainakaan ihan pian löytynyt liittimiä mistä voisi syöttää paineilmaa jarrujärjestelmään.

Joissain vanhoissa linjureissa on seisontajarrukahvan likellä vähän niin kuin renkaan venttiili, josta saa ainakin seisontajarru pois. Jos sen saa pois, niin sitten puomilla vetoauto hoitaa jarrutuksen. Varmaan sen paikan kuitenkin jo tutkitte.

t.
Risto

[Leemu]

Päivitelläänpäs taas välillä vähän.
Auto saatiin hinatuksi siis kotipihasta tilavammille mestoille.
Sisätiloihin ei sentään päästy vieläkään, mutta eipähän ainakaan ole kenenkään tiellä.

Töiden ynnä muiden kiireiden salliessa keskityttiin moottorin ja vaihteiston sielunelämään.

https://www.youtube.com/watch?v=FPZTT-kCltk
Linkissä on video josta käy ilmi, että käyntiinlähtö ei ollut varsin räjähtävä tapahtuma

Toissakesänä Nurmijärveläiselle romuttamolle ilmestyi tätä hiukan uudempi takamoottori-Vanaja. Kävin ruumiinryöstöretkellä napsimassa hiukan osia.
Enempikin olisi osia saanut vaan ei ollut aikaa hakea.
harmittaa kun siinä olisi ollut täydellinen moottori ja vaihteisto, kera aika monen muun käyttökelpoisen osan.

Käyntiinlähtö ja kierrosherkkyys parani kolmanteen potenssiin kun huomasin vian asuvan syöttöpumpun ja kompressorin välisessä
"koplingissa". Kahdesta pultista toinen löysällä ja toista ei ollut ollenkaan. Ajoitus siis reilut 30astetta myöhässä ja kierroksilla tietysti mitä vaan, kun liitos pääsi elämään edestakaisin.

Vaihteistokin tuntuisi pelaavan kun sai lootaan ja turbiiniin oikeaa öljyä sopivan määrän, tosin ajaa ei ole koitettu kuin muutama metri pihassa mutta vaihteet ainakin kykeytyvät todella jämäkän tuntuisesti

Polttoainetankki letkuineen ja siirtopumppu täytyisi uusia niin peli olisi varmaan sikäli ajokuntoinen, että sitä voisi ajatella siirtävänsä kunhan löytyisi sopiva sisätila säilytykseen

[Leemu]

Toissakesänä Nurmijärveläiselle romuttamolle ilmestyi tätä hiukan uudempi takamoottori-Vanaja. Kävin ruumiinryöstöretkellä napsimassa hiukan osia.
Enempikin olisi osia saanut vaan ei ollut aikaa hakea.
harmittaa kun siinä olisi ollut täydellinen moottori ja vaihteisto, kera aika monen muun käyttökelpoisen osan.

Raato oli uudempaa LT6-50 mallisarjaa. Suurimpina eroina tähän edeltävään malliin on hiukan suurempi ja tehokkaampi AEC 505-moottori ja kasvanut kokonaispaino. Iso osa osista on suoraan vaihtokelpoisia.
Mukaan tarttui muunmuassa syöttöpumppu, laturi, starttimoottori, paineilmatoimiset pyyhinmoottorit ja kasa erilaisia katkaisijoita. Myös täysi sarja VDO-mittareita lähti mukaan. Mittareista sellainen hauska knoppitieto, että tällaisia mustapohjaisia vihreillä numeroilla varustettuja malleja ei pitäisi olla tehdyn mihinkään muuhun automerkkiin kuin Vanajaan. Kannattaa siis ottaa kohdalle osuessa talteen vaikka itselle ei käyttöä olisikaan, tarvitsija löytyy varmasti.

[jovihava]

Karvareuhka kourassa ja liikutustippa linssissä tätä lujen, ollaan niin asialinjureilla

Eritoten pointsit siirtoajon kuvauksesta, oli niin tuttua tunnelmaa erinäköisistä rojektien hakureissuista, kun mitään ei koskaan voinut viiä railerilla tai hinata, ajamalla jos vaan mahollista