Vanhat kunnon takaveto volvot

[jussaP]

Meseläisten joukossa ainakin muutama Volvo harrastaja löytyy meikäläisen lisäksi niin täällä vois keskustella vanhanliiton takapotku Volvoista ja laittaa kuviakin
Ite tuli aloitettua volvojen parissa muistaakseni 2005 vuonna klassisen tyylikkäällä ruskealla 240 2 litran bensalla, sen mentyä purkuun tuli hommattua toinen 240 jonka jälkeen oli vuosien tauko kunnes 2009 syksyllä hommasin 740 2.3 bensa rosvon Viime talvena oli pihassa 940 2.4tdic joka tuli myytyä projektiksi kun söi öljyä n.1 litran 100kilsalle
Nykyisin tallista löytyy 144 -71 vuodelta, jotenkin tuo 144 herätti kiinnostusta jo pikkupoikana metsoloita katsellessa

[Taktik]

Onhan noita pari nurkissa...

142S vuodelta 1968.



Sitten kolme 145:tta. Kaikki vuodelta 1970. Keltainen on henkilöfarmari, automaattina. Kaksi muuta on pakuja.



Sitten tämä ikuisuusprojekti, 244 vuodelta 1977. Ahdettu ym. puuhausta.



Yksi 145 paku on projektin aloitusta vaille, siitä ei kuvaa ole. 240 sarjalaisia on pari varaosaraatoa.
Tuossa 142 kuvassa näkyvä 940 oli aikanaan käyttiksenä.

[dealer]

Nämä on hienoja Volvoja

[man 12-224]

Nämä on hienoja Volvoja

...ja oikeita volvoja. Tyyppikilvessä ei lue made in belgium...

[bercedes menz]

Onhan noita pari nurkissa...

142S vuodelta 1968.



Sitten kolme 145:tta. Kaikki vuodelta 1970. Keltainen on henkilöfarmari, automaattina. Kaksi muuta on pakuja.



Sitten tämä ikuisuusprojekti, 244 vuodelta 1977. Ahdettu ym. puuhausta.



Yksi 145 paku on projektin aloitusta vaille, siitä ei kuvaa ole. 240 sarjalaisia on pari varaosaraatoa.
Tuossa 142 kuvassa näkyvä 940 oli aikanaan käyttiksenä.

Tätä onkin pitänyt kysyä jo monta kertaa, mutta nyt on oiva topikki heittää ihmetykseni ilmoille...

Itse kun en keräile yhtikäs mitään (vihamiehiä tulee keräilemättäkin) , niin en välttämättä ymmärrä autojen hamstrauksen päälle, joten kertokaa mitä te teette noilla autoilla, muuta kuin pidätte ladossa?

Tuossakin on kolme melkein samanmoista (joista korkeintaan yksi on kerrallaan ajossa ja muut "makaa tarpeettomina"). Onko siis...
a) niillä tarkoitus ajella vai...
b) tarkoitus tienata niillä eli odotatte kunnostuksen jälkeen isoa arvonnousua vai...
c) onko teillä vaan aina ostohousut jalassa ja autoja on vain pakko ostaa vai...
d) saako auton ostamisesta, kunnostamisesta ja pitämisestä sellaisen fiiliksen mitä on vaikea housut jalassa saaada? Vai...
e) tuntuuko niiden jättäminen heittelle pahalta ja sen vuoksi ne on pakko pelastaa vai...
f) mistä tässä autojen hankinnassa on kyse? Vai...
g) onko kysymykseni silkkaa typeryyttä ja syy tällaiseen ymmärtämättömyyteen on joko tyhjä lompakko tai geenivirhe?

Haluan tarkentaa, että en siis millään tavalla moiti tätä harrastusta ja noikin tämän topikin Volvot on mielestäni perhanan hienoja autoja. Itse ymmärrän vielä jotenkuten kesäautot...tosin olen niiiiiiin nuuka, että en kesäautoa tohdi koskaan hommata, kun silloin tuntuisi, että vajaakäyttöinen auto pihassa on syntiä.
Hei, tämä taitaa muuten olla se perimmäinen syy tähän ymmärtämättömyyteeni, tuntuu nääs pahalta seisottaa autoa, koska auto tykkää kun sillä ajetaan!

Eli kun noitakin Volvoja on noin monta ja vieläpä samanlaista, mielelläni kuulisin, että mikä se tässä autojen keräilyssä tekee eetvarttia?

Toki muutkin kuin Volvojen keräilijät saavat vastata ja valistaa yhden auton miestä.

[Easy Rider]

Pitää tallettaa jälkeenjääville.

Kaverilla ajossa 760 2,3 nelosturbo. Aika hieno laite, vaikka välillä joutuu jotain seppimään. Vissiin neloskoneisena jokseenkin harvinainenkin.


Vuokraukolla suht mintti 245 ja hiukan laho Duetti varastossa. Pistäny aina vanhan jemmaan uutta hommatessa.

[Taktik]

Itse kun en keräile yhtikäs mitään (vihamiehiä tulee keräilemättäkin) , niin en välttämättä ymmärrä autojen hamstrauksen päälle, joten kertokaa mitä te teette noilla autoilla, muuta kuin pidätte ladossa?

Tuossakin on kolme melkein samanmoista (joista korkeintaan yksi on kerrallaan ajossa ja muut "makaa tarpeettomina"). Onko siis...
a) niillä tarkoitus ajella vai...
b) tarkoitus tienata niillä eli odotatte kunnostuksen jälkeen isoa arvonnousua vai...
c) onko teillä vaan aina ostohousut jalassa ja autoja on vain pakko ostaa vai...
d) saako auton ostamisesta, kunnostamisesta ja pitämisestä sellaisen fiiliksen mitä on vaikea housut jalassa saaada? Vai...
e) tuntuuko niiden jättäminen heittelle pahalta ja sen vuoksi ne on pakko pelastaa vai...
f) mistä tässä autojen hankinnassa on kyse? Vai...
g) onko kysymykseni silkkaa typeryyttä ja syy tällaiseen ymmärtämättömyyteen on joko tyhjä lompakko tai geenivirhe?

Haluan tarkentaa, että en siis millään tavalla moiti tätä harrastusta ja noikin tämän topikin Volvot on mielestäni perhanan hienoja autoja. Itse ymmärrän vielä jotenkuten kesäautot...tosin olen niiiiiiin nuuka, että en kesäautoa tohdi koskaan hommata, kun silloin tuntuisi, että vajaakäyttöinen auto pihassa on syntiä.
Hei, tämä taitaa muuten olla se perimmäinen syy tähän ymmärtämättömyyteeni, tuntuu nääs pahalta seisottaa autoa, koska auto tykkää kun sillä ajetaan!

Eli kun noitakin Volvoja on noin monta ja vieläpä samanlaista, mielelläni kuulisin, että mikä se tässä autojen keräilyssä tekee eetvarttia?

Toki muutkin kuin Volvojen keräilijät saavat vastata ja valistaa yhden auton miestä.

Minun tapauksessa kaikki on lähtenyt oikeastaan tuosta kuvissa näkyvästä keltaisesta yksilöstä. Isä on sen ostanut muistaankseni vuonna 1983. Ei siis ole minun auto. Samoin isä hommasi tuon punaisen kakkosautoksi jossainvaiheessa, tämä ajautui sitten myöhemmin veljelle. Nyt vaan makoilevat samassa tallissa kaikki neljä 140 -sarjalaista.

Näinpä minä sitten ajokortin saannin lähestyessä hommasin itselleni tuon valkoisen 142S:n. Myöhemmin ei ollut halua sitä uittaa suolassa niin autoksi tuli tuo 244, silloin vielä vihreänä. Koska tekniikkana toimi R-sport turbo, jossa seoksenmuodostajana oli Strömberg kaasutin niin ei siihen kovin kauaa mennyt että kannenpahvi paloi. Sitten lähti mopo käsistä ja oli hankittava seuraava käyttöauto, eli tuo 940, ja 244 meni projektiksi. On sillä toki ajettukin, aika tavallakin

Tämän jälkeen onkin menty Mersuilla kun ei voinut uudempaan Volvoon siirtyä kun auton nyt vaan olisi oltava takaveto...

Tuo sininen farkku sitten tuli minulle osin vahingossa kun eräs tuttava jolla tuo oli meni kuolemaan. Poikansa sitten sen onnistuivat minulle myymään. Varaosaraatoja on sitten ostettu kun sopivaan hintaan sopiva osunut eteen, yleensä aivan yllättäen vaikka juuri silloin ei mitään ole haussa ollutkaan. Näin kävi myös sen aloitusta vaille olevan yksilön kanssa, kaverille oli työkeikallaan tarjottu, mutta kun on jenkkimies niin tarjosi sitä minulle kun tiesi noista minulla ennestään olevista Volvoista.

Nyt on mennyt monta vuotta ettei ole tullut seurattua Volvo touhuja oikeastaan ollenkaan. Näilläkään autoilla ei pariin vuoteen ole ajeltu käytännössä lainkaan, on ollut vähän muuta ajankulua. Jos sitten taas ensi kesänä ehtisi.

Olisihan noita voinut laittaa kiertoonkin seuraavan auton tullessa, mutta eipä ole tuluut laitettua kun sopivat olemaan

Eli yhteenvetona sanoisin noihin vaihtoehtoihin:

a) Ainakin joskus olisi tavoite ajella
b) Näillä ei ainakaan ole niin suurta arvonnousua tulossa että sitä kannattaisi odotella
c) Ostohousut on aina jalassa ja lievä Sulo Vilen kun on...
d) Kai se jotain mielihyvää tuottaa jos onnistuu sen kuntoon saamaan
e) On noita osiksi/paaliinkiin tullut laitettua
f)
g) Kysymykset on oikein hyviä

Näin minun kohdalla, muilla voi mennä erilaillakin

[740 GLE]

Pitää tallettaa jälkeenjääville.

Tämä. Volvoja on tullut ja mennyt, mutta tuo ensimmäinen uutena ostettu on jäänyt meille olemaan. Ei ole tullut tilannetta, jossa häämatkalta ostettu matkamuisto olisi tuntunut sopivalta laittaa myyntiin.

Ajellaanhan sillä kesäisin tuhansia kilometrejä, sekä hupiajoa, että välillä viikkoja ihan arkiautona, kun se kerran siihen ihan hyvin vieläkin pystyy. Ei se autoa kummene, ja loikkarilaatikolla ja alustaa hitsatessa unohtui vielä muutaman neliön äänieristysmattopaali sinne sinisten lattiamattojen alle, niin pitkäkin matka sopii kyllä.

Sitä paitsi takapenkillä on hieno istua Rouvan kanssa, kun jompi kumpi meidän pikkupojista ajaa. Molemmat on samalla Volvolla ajettu sairaalasta kotiin silloin kun he meille muuttivat.

Meidän 740 GLE ei ole ehkä harrasteauto tyypillisessä mielessä, vaan se on juuri meidän perheeseen uutena tullut yksilö, joka on muistutuksena jännittävästä vaiheesta nuoren parin elämässä. Jos lapsilta kysytään, niin se on ollut meillä "aina". Ihmekös tuo, kun esikoinen on neljä vuotta Volvoa nuorempi.

Jos tuolle sattuisi joku haaveri, niin en usko, että tarvitsisin enää uutta Seittenneliskanttista? Meille homman pointti on juuri tama auto, joka on osa perheen historiaa.

Kaverilla ajossa 760 2,3 nelosturbo. Aika hieno laite, vaikka välillä joutuu jotain seppimään. Vissiin neloskoneisena jokseenkin harvinainenkin.

Renapulttihan tarjosi PRV (Paska-Renu-Volvo) V6 moottoria jopa ahdettuna Alpinen peräkonttiin. Ja De Lorean palasi tulevaisuuteen samalla itsestään atomisoituvalla voimalalla.

Volvolla ei usko riittäänyt jo henkilöauton nokallakin vähän lämpö- ja voiteluongelmaisen koneen ahtamiseen, joten tehoversiot tehtiin aina 2.3 nelikosta. Halvempiin mallisarjoihin oli saatavilla myös Suomea ja Bangladeshiä varten suunnitellut 2.0 Turbot. Kyllä tuo turboversio taitaa tosiaan olla aika harvinainen 760 sarjassa? Suurin osa taisi tulla Suomeen VW kuutosdieselillä turbon kera?

Kokoelman harvinaisuus on 780 Bertone 2.3 Turbo M46 4+ylivaihdemanuaalilaatikolla.

[jussaP]

Tuli kaiveltua kuvia nuista vanhoista kulkineista, tuosta ruskeasta 240 ei löydy kuvaa "suorempana", ei pikku kolhut haitannut kun pääsi jäärata käyttöön kolarin jälkeen

[Pappi]

Meidän ensimmäinen Volvo oli 340 2.0. Piristettynä jollain r-sport sarjalla. Tuplakaasarit ja kireempää nokkaa. Aikanaan hieno auto. Veljmies sen sitten ryttäsi. Osti seuraavaksi 360 ja se nyt oli semmonen pappamalli.

Kaippa se sieltä jäi selkäytimeen kytemään. Itse en ole omistanut yhtään takaveto Volvoa.

Joskus tarjottiin 740 farkkua dieselinä, mutta se jäi ostamatta. Joku ameerikan vientimalli. Veikö järki vai tunne voiton, en osaa sanoa.

[Höömy]

Yksi mielestäni parhaista autoista, joka on käytössäni ollut oli 740 2,3 litraisella ruiskukoneella. Ostaessa oli ajettu melko tarkalleen 300 tkm, mutta oli silti aivan erinomainen vehjes. Se onkin viimeinen sedan, jonka olen omistanut. Eron kahinoissa meni myyntiin ja kyllä vitutti. Exä sai siitä kyllä uskomattoman kovan hinnan jobbarilta puristettua.

[Karvanaama]

Kyllähän sellaiset on tullut omistettua.

Ensimmäisenä oli muistaakseni -82 240 diesel, heti alussa sekoitti öljyä jäähdytysnesteen sekaan. Siihen teetätin Kauhavalla "ohitusleikkauksen", siinä ohitettiin öljykanava lohkon ulkopuolelta. Samaan koppaan vaihdatin samassa korjaamossa rempatun uudemman koneen, jolla ajelin 80-90 tuhatta, kunnes koppa lahosi. Lopussa oli ovet kolmella eri värillä, puskurin listat irti, vaihdekepissä ei nuppia lainkaan, kertakaikkiaan auto vaan loppui. Kovasti jussan peltoauton näköinen viime vaiheissaan, poliisitkin pariin otteeseen tarkistivat leiman kestävyyden, turhaan tosin.

Toisena -81 240 diesel, ruotsista muuttoautona joskus tuotu. Veivattavalla kattoluukulla, takalasilla rämisevät "huoranportaat". Tästä narahti kone kiinni täydestä laukasta.
Vietiin tätä viimeiselle matkalleen kohti purkaamoa ja auton jo ollessa trailerilla pidettiin kavereiden kanssa hiljainen hetki ja lakkia pois auton vieressä. Tytär 7v. otti asian turhankin vakavasti ja tyrskähti itkuun kun hetki oli niin surullinen. Ehkäpä vähän ammuttiin yli..

Nämä oli molemmat kyllä tukevia autoja ajaa ja väittäisin vääntöä olleen mersua enemmän, ainakin näiden jälkeen 300D manuaalin onnistuin sammuttamaan monesti liikkeelle lähtiessä.

[kerosiini]

Komia 144 jussap

Volvoja on täälläkin ollut ja mennyt, viimeisimmän möin pois 2010 muistaakseni. Kiinnostus Volvoihin juurtaa juurensa varmaan lapsuuteen, kun pääsi vanhempien '82 cherryn sijasta joskus istumaan tädin uutena ostaman '84 240GL D6:n kyytiin Kyseistä autoa olen hiljakseen koittanut etsiä. Tätini asuu ruotsin norrbottenissa ja möivät Volvon Rovaniemelle 2004.

"oma" ensimmäinen volvo oli '78 245. Siitä en nyt kuvaa löydä, mutta kyseessä oli melko mätö tapaus josta lopulta möin osia pois ja loput laittoi isoveli paaliin (häneltä auton sainkin).

Ihan ostettu eka Volvo oli '67 Duett, möin keskeneräisenä 2008.

Käyttiksenä on ollut 240GL '88 (b200k), 244 Jubilee '77 (B21a), 244DL '84 (B23F), 740GLE '86 (B230E), 745TD '91 ja 744GL Diesel '87.

Yhden saudi gle 244:n pistin paloiksi tuolle jenkki '84 244:lle. Ja oli muutaman vuoden lähinnä veljen pihan koristeena '66 144. Virallisesti vuosimallia 1967, mutta oli rekisteröity jo 1966 ja 936:s 144 mitä oli ikinä valmistettu.

Volkkarindieselillä parjattuja pidin kyllä mainioina käyttökamppeina. Toiseen jouduin kannen vaihtamaan, mutta olihan siinäkin yksilössä jo 740tkm mittarissa joka ei kyllä näkynyt kuin mittarissa.

Lisäilen kuvia Volvoista heti kun muistan flickr:n salasanan

[Vanja-eno]

23. omistamani auto oli silloiselta duunikaveriltani helmikuussa 1998 ostama VOLVO 144 DL -71 rek.nro BF-793. Väriltään se oli turkoosin sininen ja ulkoasultaan hieman rupinen. Tekniikka oli ihan ok kunnossa ja mittarissa reilusti päälle 300 tkm.

Sen aikainen kimppatallikaverini halusi harjoitella ruiskumaalausta, joten joistain halvoista maaleista sekoteltiin mahdollisimman lähelle orggisväriä oleva sekoitus ja niinpä Jyllis sai pintaansa uuden värin. Pohjatyöt oli heppoiset, kun kiire oli ja tarkoitus oli vain treenata maalausta. Yllättävän siisti siitä tuli, jopa niin siisti että naapuri halusi puoliväkisin ostaa sen pois.

No, pakkohan se oli myydä vaikka se oli vastaa kuukauden ollut hallussani. Jotain pari kolme vuotta naapuri piti sitä käyttiksenä ja muisti kehua säännöllisin väliajoin mulle kuinka hyvä vekotin Volle oli. Jossain vaiheessa parkkipaikalta oli Volvo kadonnut ja tilalle tullut tuoreempi riisipussi, vaimon painostuksesta kuulemma... Muisti vielä pitkään naapuri kehua Volvoa aina tavatessamme...

Ite maksoin siitä pari sataa ja tonnin sain, joten molemmat saatiin halvalla iloa ja riemua. Tykkäsin kyllä kovasti itsekin ajella sillä.

[boogieman]

[740 GLE]

HIENO!

Onko tuo teknisesti 245 vai Laplander tjsp?

[740 GLE]

Yksi mielestäni parhaista autoista, joka on käytössäni ollut oli 740 2,3 litraisella ruiskukoneella.

Vinoraidallinen Veljeskunta nyökyttelee hyväksyvästi

[Easy Rider]

Toisella kaverilla oli aikoinaan 244 2,0 turbo. Jotain Arabia-mallia, oli ilmastointi, alut, nahat ja kaikki sähköllä toimivat vehkeet. Tämä jäi kanssa kunnoltaan ja tehdasvarustelultaan mieleen. Kyllä siellä takasohvalla köllötteli kuppilasta kotio enempi kun kernaasti.

[Fenton]

Mulla on jostain syystä jäänyt takavetovolvot 940 turbodieseliin, vaikka ne on aina jollain lailla kiehtoneet.
Yksi syy on varmaan se, että perusmallit on olleet niin poskettoman laiskoja, eikä niitä rivakampia ole ollut oikein valittavaksi asti. Kunto tai hinta on p€rseestä kuitenkin.
Toisekseen, minä en oikein miellä näitä 200/700/900- sarjoja harrasteautoiksikaan ja käyttöautoksi paljon ajavalle aika on vähän nämä jo jättänyt.
Tämä on luultavasti vain vamma allekirjoittaneen päässä, mutta jotenkin auto, jota omassa nuoruudessa (eikä siitä nyt NIIN kauan ole) mahtui kolmentoista tusina joka kioskin eteen ei vain näytä harrasteelta. Varsinkaan kun näitä on edelleen niin paljon arkiliikenteessä. Sama vika on useimmissa mersun malleissa, pystylamppu alkaa pikkuhiljaa saavuttaa harrasteen statuksen, vaikka isäukkokin ajoi sellaisella kaikki ajot vuosituhannen vaihteeseen. Ässät erikseen, koska niitä on aina ollut vähemmän, eikä joka tolpalla päivystämässä.

780 Bertone olisi kyllä hieno

[Valkoinenkuolema]

Tuohon keräilijä kysymykseen vastaan minäkin omalta osaltani vaikkei Volvoja ole keräytynyt. Vanhoja moottoripyöriä sitäkin enemmän. Nykyisellään 5.

En tiedä. Ehkä se on geeneissä, ehkä estetiikassa ja omistamisen halusta.
Myyntiin en noita ole hankkinut, kaiken kaikkiaan olen myynyt 2 wanhusta pois ja nekin vain että saa rahoitettua jonkun vielä kiinnostavamman kamppeen.

Jälkipolvet voi olla siis myös se yksi oikea vastaus. Jos laittaa rahaa kiinni wanhuksen kuntoon laittamiseen ja virittämiseen noin 4x markkinahinnan verran, eihän siinä mitään järkeä ole. Ei sitä sillon rahasta tehdä.
Kun rupeaa näyttämään siltä, että noutaja tulee, olen uhonnut laittavani hintalapun ohjaustankoon minkä alle sitä ei saa myydä. Jää perikunnan riesaksi...

[luokyio]

Yksi takapotkuvolvo on vasta historiassani, vm. 90 960 "kaikilla mausteilla".




Olisin niin halunnut tykätä tuosta, mutta luotettavuusongelmia oli koko ajan, kunnes turhauduin ja möin pois. Antureita meni pussillinen, ja silti tahtoi välillä pätkiä, ja kerran (samalla viimeisen) jätti tiellekin. Nokka-akselin anturin uusimalla (toiseen kertaan) lähti taas toimimaan, mutta luottamus oli mennyt.

Myös jakohihnan vaihtoväli 40 000 km on aika vitsi. Kulutus oli jännä asia, söi aina 11,5-12 litraa riippumatta siitä, ajoiko maantiellä vai kaupungissa.

[Fenton]

Tuohon aikaan oli muillakin noita lyhyitä vaihtovälejä, mm. Opel ja BMW. Alfassa oli enemmän, mutta käytännössä ei, sukulaismieheltä katkesi kaksi kertaa jossain 35-40 tkm tienoilla. Molemmat takuuseen ja italialaisrakastaja kiertoon

[Easy Rider]

Tuohon aikaan oli muillakin noita lyhyitä vaihtovälejä, mm. Opel ja BMW. Alfassa oli enemmän, mutta käytännössä ei, sukulaismieheltä katkesi kaksi kertaa jossain 35-40 tkm tienoilla. Molemmat takuuseen ja italialaisrakastaja kiertoon

Joku Alfa-Komeron malli keräsi talvella loskasohjoa hihnakoteloon, tuo tietysti suli ja jäätyi alarattaalle. Seuraavana aamuna räkspoks.

Urbaania korjaamolegendaa, en ole itse siis todennut.

Yks Renapultti tosin oli, jossa hehkuvikaselle moottorille oli kaadettu ämpärillä lämmintä vettä, kahenkymmenen raatin pakkasessa. Sama vaiva.

[Fenton]

Nerokasta

Minä yhden talven käynnistelin tuota edellä mainittua turpodeekuvolvoa Honkonkin puhalluslampulla, semmosella primuskaasupatruunamallisella, kun ei pakkasella voinut hehkuja vaihtaa ja lämpösessä ei tarvinut. Hitto kun ei tullut kuuma vesi mieleen, sitähän olisi ollut kätevä vaikka termospulloissa kuljettaa mukana.

[740 GLE]

Myös jakohihnan vaihtoväli 40 000 km on aika vitsi.

Oikeastiko? Onko tinaviitosen jakopää tosiaan noin rajoilla tinakuutosessa, että hihnan vaihtoväli putoaa kolmasosaansa?

[Sharedoc]

Tällä hetkellä omistuksessa on vain yksi volvo eli Volvo 245 SE B200F/AW70 -90 270tkm. Se on seisonnassa odottamassa pakoputkiremonttia. Siitä meni katalysaattori tukkoon ja paukutin sen rautakangella auki ja se seurauksena lambda-sondi lakkasi toimimasta. Ostin auton Kuopiosta eläkeläiseltä, joka harrastaa volvoja. -- edit 14.12.2016: Volvo taas ajossa, lambda-anturi uusittu. --


Volvoja on ollut koko joukko aiemminkin, yhteensä 8 aiemmin.

Volvo 945 B230FK/AW71L -98, tämän ostin Jyväskylän seudulta. Edellinen omistaja oli tehnyt siihen kansirempan ja oli jättänyt turbon paluuletkun tiivistämättä yläpäästä eikä ollut sitten löytänyt mistä auto vuotaa öljyä. Autossa oli myös kiusallisia sähkövikoja joita en saanut koskaan täysin kuntoon. Tämä oli ripeä kulkemaan n. 220 heppaa. Kokeilin ajaa RE85-polttoaineella ja jouduin vaihtamaan kannentiivisteen kaksi kertaa ennenkuin säädöt löytyi. Tämä auto myin ouluun autoharrastajalle, joka on sittemmin myynyt etelä-suomeen syksyllä 2016.

Volvo 945 2.3 B230FK/M90 -96, tämän ostin aikoinaan Lahdesta vaihdelaatikkovikaisena ajatuksena ottaa tästä turbokone toiseen projektiin. Auto paljastui kuitenkin liian hyväksi joten päädyin korjaamaan vaihdelaatikon ja auto meni vaihdossa tuohon edelliseen.

Volvo 245 GL B200F/M47 -90, tämä oli vahvistetulla jousituksella varustettu ja oli ollut uudesta asti voimayhtiöllä käytössä keskipohjanmaalla sähköasentajien käytössä. Sen jälkeen oli kiertänyt Taivalkoskella ja Kempeleessä, josta ostin jobbarilta kansivikaisena. Tämä auto meni Tornioon ja vaihdossa sain W124 talvirengassarjan.

Volvo 745 TIC -90 B230FT/AW71L, Tämä auto oli ollut uudesta pääkaupunkiseudulla Miss-Suomi-kisaorganisaattorin autona, autossa on tiettävästä matkustanut julkkiksia mm. artisti Katri-Helena,joka oli omistajan tuttava. Auto oli jotenkin kulkeutunut Ouluun josta ostin sen volvo-harrastajalta. Tämä auto oli rivakkakulkuinen, n. 210 heppaa. Autossa oli Ardic-lämmitin, joka kerran sulatti pohjapanssarimuovin lumihangelle ja kehitti niin isot savut että joku jalankulkija soitti palokunnan paikalle. Sain soiton kännykkääni: "onko tämä valkoinen volvo joka palaa täällä kadunvarressa teidän? Tulkaa siirtämään se pois". Tuli myytyä auto Ouluun rahapulassa. Tätä autoa on jäänyt vähän kaipaamaan.

Volvo 245 -86 B200K/M45, tämän ostin Oulusta autoliikkeestä vaihdossa VW Jettaan. Oli ollut oululaisella lakimiehellä aiemmin. Oli täysi huoltokirja leimoja mutta autosta hajosi kannentiiviste, taka-akselin isot puslat ja jarrut joutui kaikki korjaamaan. Lisäksi auton kaasuttaja aina välillä päätti toimia miten sattuu. Tämä meni oululaiseen autoliikkeeseen vaihdossa Opel Vectraan

Volvo 242 -81 B21A/M45, Tämän ostin elintenluovuttajaksi Hyrynsalmelta, ajatuksena ottaa kone ja aski maasturiin. Ei koskaan toteutunut ja meni muutaman vuoden seisottuaan paaliin. Nythän 242 olisi kysytty auto.

Volvo 245 -77 B21A/BW35, tämä alunperin B21-koneella. Oli kerran kiire Oulusta Raaheen ja pudottelin pitkällä suoralla n. 150km/h kun koneesta meni joku laakeri, hvetinmoinen kolina ja öljyt losahti tielle. Vaihdoin tähän B200-koneen ja BW35-askin. En enää muista kenelle möin.

Volvo 145 -72 B20/BW35. Tämän auton ostin jouluaattona ja pakkasta oli 30 astetta. Myöhemmin auto paljastui läpilahoksi. Tästä opin että pakkasella ei kannata autoa ostaa koska silloin koputtelu ei paljasta pehmeitä paikkoja. Hitsastin auton kasaan ja ajelin muutaman vuoden kunnes myin Ouluun. Tätäkin autoa on jäänyt vähän kaipaamaan.

[Sharedoc]

tupla

[740 GLE]

Volvoja on ollut koko joukko aiemminkin, yhteensä 8 aiemmin.

Volvo 945 2.3 B230FK/M90 -96, tämän ostin aikoinaan Lahdesta vaihdelaatikkovikaisena ajatuksena ottaa tästä turbokone toiseen projektiin. Auto paljastui kuitenkin liian hyväksi joten päädyin korjaamaan vaihdelaatikon ja auto meni vaihdossa tuohon edelliseen.

No tämä! Yksi parhaista Volvoista kautta aikojen.

Mitähän oli laatikolle tapahtunut, eikös tuo M90 ole omaa sukua Getrag, eli isojen ja tehokkaiden Bemarien sujuvasti toimiva manuaalivaihteisto, myös paras voimansiirto, mitä Volvo on koskaan käyttänyt?

[Teddy]

Myös jakohihnan vaihtoväli 40 000 km on aika vitsi.

Oikeastiko? Onko tinaviitosen jakopää tosiaan noin rajoilla tinakuutosessa, että hihnan vaihtoväli putoaa kolmasosaansa?

Vanhemman polven tinakutvoset kappeemmalla remelillä.

No tämä! Yksi parhaista Volvoista kautta aikojen.

Mitähän oli laatikolle tapahtunut, eikös tuo M90 ole omaa sukua Getrag, eli isojen ja tehokkaiden Bemarien sujuvasti toimiva manuaalivaihteisto, myös paras voimansiirto, mitä Volvo on koskaan käyttänyt?

M90 on käsittääkseni aika läheistä sukua vetovammaisten laatikoille konfiguraatioltaan. Siellä on se "kolmosen synkro", vai oliko kakkosen, joka ei siis ole mikään synkro vaan jokin pidätinrengas tms, jolla on taipumus toisinaan karata paikoiltaan. Tähän löytynee vastaus tuolta karpan terrorisoimalta foorumilta.

940 Classic on kyllä kunnon kärry sinänsä. Ja automuotoilun kulmakivi. Oikea vaihteisto siihen on AW-71L

[Sharedoc]

M90-tyyppivika eli oli 3-vaihteen synkrorenkaan toppari liikkunut paikaltaan ja 3-vaihde ei mennyt enää päälle. Avasin laatikon ja hitsasin synkrorenkaan topparin kiinni. Tähän löytyi Volvofoorumilta seikkaperäiset ohjeet. Laatikko alkoi pelaamaan mutta 3-vaihteen synkronointi oli puutteellinen. Uusia synkrorenkaita ei näihin laatikoihin löytynyt silloin mistään.