Kello herätti vähän jälkeen neljän aamulla. Olin nukkunut hyvin, koska univelkaa oli ja on vieläkin. Lento lähtisi kuuden jälkeen. Matkaa lentokentälle oli 200 noin metriä, mutta koska kyseessä on Ryanair, niin jonottaminen on kuin maatalaousmessuilla ja vieläpä siellä lehmäaitauksen sisäpuolella.
Nopea suihku, kamat kasaan ja alakertaan katsomaan mitä voisi napata mukaan aamupalalta. Aamupala alkoi tässä hotellissa jo klo 0400. Nappasin kupin cappuccinoa, omenan ja appelsiinin (jonka muistin tätä kirjoittaessa olevan vieläkin laukun pohjalla). Pieni pyrähdys lentokentälle ja huomasin, että turvatarkastuksessa ei ollut vielä jonoa. Siitä läpi ja jonkin pöydän ääreen kirjoittamaan tätä hairahduskertomusta niin saan ajan kulumaan nopeasti. Aikaisempia osia olen kirjoittanut mm. junassa matkalla autoliikkeeseen. Odotus menikin nopeasti ja pääsin koneeseen.
Pitää ihmettellä Ryanairin toimintaa: kaikkeen paikkaan pitää jonottaa ihan ihmeellisessä avopallossa, virkailijat yms. henkilökunta on tylyä ja koko ajan hoputetaan johonkin. Luulisi, että edes henkilökunnan hymyileminen olisi sen verran halpaa, että sen voi kustantaa halvallakin lipulla. Koneessa lentoemäntä oli ihan pihalla ja kuulutti kymmenisen kertaa, myös sen jälkeen kun koneen ovet olivat kiinni, että ”tämä lento on menossa Suomeeen ja Tampereelle”. Mielestäni väärälle lennolle on vaikea päästä nykyään, joten se jatkuva määränpään kuulutus ei kai ollut varmistusta siitä, että joukossa olisi joku joka olisi vahingossa suuntaamassa väärään paikkaan vaan päätteelin sen olevan joko hänen vilpitöntä innostustaan päästä Pirkanmaan helmeen tai sitten hänellä oli Tampesterin kanssa jonkinlainen mainossopimus.
Sain käytäväpaikan ja kirjoittelin nousun jälkeen tätä eeposta. Matka meni taas nopeasti ja Tre/Pirkkalan lentokentälle laskeuduttaessa alkoi taksin metsästys. Kone laskeutui juuri, mutta ei yhtään pirssiä tolpalla.
Myöhemmin kävi ilmi, että Ryanairin tolpalta ei takseja voi tilata vaan pitää mennä toisen terminaalin tolpalle, joka sekin oli autio. Soitin tolpan puhelimesta taksin, joka kurvasi pian paikalle. Matkalla kuulin taas selostuksen kuinka ”…ala ei ole kultakaivos ja hintoja ei voi ainakaan laskea...taksimarkkinoita ostaa ulkomaalaiset ja verotulot valuu Bahamalle ja hän joutuu maksamaan lisää veroa…” Luojan kiitos saavutimme vaimon työpaikan ja pääsin taas nauttimaan omasta hiljaisuudestani.
Vaimo toi minulle Mersun avaimet. Hän oli pakannut talvirenkaat autoon, kaksi takaluukkuun ja kaksi takapenkille turvavöihin köytettynä. Lyhyet kuulumiset ja lähdin kohti Kankaanpään autoliikettä. Molemmat autot, sekä Mese että Pyyttoni, menivät suoraan autoliikkeille, joista sai paremman hinnan kuin vaihtamalla tai yksityishenkilöille myymällä. Mersussa vaihdon ja suoraanmyynnin hintaero oli jopa 3K€.
Kävin vielä hakemassa Tampereen keskustasta vähän kahvia ja jotain aamupalaa ja kaasuttelin kohti määränpäätä. Tämä auton hakukertomus jatkuu siis nyt Suomen osalta ja kuvia en liiemmälti ottanut vaikka ohitin kuitenkin matkalla sellasia eldoradoja kuin Ylöjärvi, Hämeenkyrö, Ikaalinen, Jämijärvi.
Saavuin autoliikkeen pihalle juuri ennen puoltapäivää. Marssin sisään ja kysyin ensimmäiseltä vastaantulijalta, josko hän oli se, joka halusi ostaa mun Mersun. Nappiin osui ja menimme ulos pyörimään auton ympäri. Myyjä lähti koeajolle. Sain samalla sähköpostia Saksasta, jossa Nord Automobilen myyntipäällikkö ilmoitti rahojen näkyvän jo tilillä.

Yllättävän nopeaa, ilman tätä Kankaanpään keikkaa voisin olla jo tulossa omalla autollani kohti kotia.
Jahas, myyjä tulikin jo takaisin, koeajo kesti siis noin 3 minuuttia. Hän totesi, että siisti on kuten lupasin ja menimme sisälle tekemään paperit. Nopeeta oli toiminta, sillä auto oli luovutettu noin 20 minuuttia siitä kun ajoin liikkeen pihalle, mukaan oli laskettu small talk, joka on pohjoissatakuntalaisesti hyvinkin smallia.
Kättelin myyjän ja lähdin marketin pihalle notkumaan ja odottamaan velipoikaa, joka lupasi tulla hakemaan. Olen tainnut olla Kankaanpäässä viimeksi joskus 90-luvulla, jolloin pelasin pesäpalloa. Aika synkältä täällä näytti edelleen, ei siis millään pahalla, mikäli lukijoissa on kankaanpääläisiä. Sen huomasin sen vajaan kymmenen minuutin odottamisen aikana, että kytkimen käyttö on paikallisille hämmentävä kokemus, sillä kuulin sen verran monta kytkimen irroitusta täyskaasulla sekä vaihteen vaihtamista ilman kytkintä.
Pian viininpunainen avo-Lexus pyrähti paikalle. Laskimme katon ja lähdimme kohti Jazz-kaupunkia. Ei tosin ollut avoautokeli ja jossain kohtaa nostimme katon takaisin ylös, jotta flunssani ei pahenisi. Tuo Lexus on kyllä hieno, sisällä vaaleaa nahkaa ja puuta, ajoltaan pehmeä mutta vakaa, selkeästi jenkeille tehty. Mielestäni paljon tyylikkäämpi kuin uudemmat Lexukset, jotka näyttävät sisältä Aurikselta. Tämä on siis kritiikkiä Lexusta, ei Aurista kohtaan.
Kun vauhti on oikea

, niin Pori oli jo pian edessä. Lyhyt pyörähdys lounaalla ja sitten autokauppaan katsomaan autoa, jonka olin periaatteessa jo ostanut. Hinta ja muut yksityiskohdat oli siis väännetty etukäteen kohdilleen. Nyt pieni muodollinen koeajo, jossa totesin, että aivan helvatan hyvänoloinen auto. Perhana, olisko sitä pitänyt hommata itsellenikin tällainen?
Sitten vuorossa paperien teko, joka sekin meni jouheasti. Myyjä oli isäni luottokauppiaan (jolta on ostanut vuosien aikana useita autoja) poika eli teimme autokauppaa jo toisessa sukupolvessa.

Velipoika oli myöskin kyseisestä liikkeestä ostanut useita autoja. Kyseessä oli Volvon merkkiliike Auto Palin Oy. Tämä tarinan ensimmäinen hairahdus alkaa siis paljastua tässä ja voin kuvitella ilmeitänne

ja kuinka tietokoneita suljetaan ja kyseinen topikki laitetaan boikottiin vaikka ollaan vasta puolessavälissä...
Kyseessä oleva auto, joka tulee vaimon käyttöön, on Volvo S60 D5 vm -15. Mittarissa kokonaiset 33tkm ja auto on Volvo-select vaihtoauto eli vuoden takuulla. Varustukseltaan auto oli Summum ja vetotapana etuveto. Auto oli huollettu aamulla, mukaan tuli uuden Volvon 17-tuumaiset aluvanteet ja uudet Hakkapeliitan nastarenkaat. Tähän kohtaan sopii antaa isot kiitokset Kai Lähteenmäelle erinomaisesta palvelusta ja muutenkin asioiden mutkattomasta hoidosta!
Aloitin kotimatkan Pirkanmaalle ja matkalla tutustuin auton ominaisuuksiin. Auto on sisustaltaan tyylikäs, se on yllättävän hiljainen ja jämäkkä, lisäksi 225 hv:n ansiosta ripeä. Hirveästi en viitsinyt happea antaa, koska takapenkit oli kaadettu ja siellä sekä takaluukussa oli yhteensä 4 kpl renkaita. Vaikka ne olivatkin vöillä kiinni, niin en luottanut niiden pysyvän paikallaan, kun tekisin äkkijarrutuksen. Tämän tarkempaa matkakertomusta tästä reilun puolentoistatunnin turneesta ei ole, mutta sen verran mainitsen, että pysähdyin Mouhijärvellä Lounaskahvila Ykkösrastille, josta saa burgereita ja ennen kaikkea hyvää palvelua. Kannattaa poiketa, jos ajaa Tre-Pori -väliä, ja vielä kun paikka on pystyssä, sillä aika hiljaiselta näyttää.
https://m.facebook.com/ykkosrastii/
Loppumatka kotiin ja auton luovutus vaimolle. Olin tehnyt oman osuuteni ja nyt oli aika levätä. Vielä on flunssa päällä ja sunnutaina pitää lähteä matkaan vaimon autolla kohti asiakasta.