Fordiumin alkulähteillä
Fordiumin alkulähteillä
VAROITUS - seuraava teksti sisältää paljon asenteellisen vihamielistä vakavaa tekstiä. Jos et ymmärrä jotakin kohtaa, siirry suoraan seuraavaan.
Pitkällinen viha/rakkaus-suhteeni kolonialistisen suuryhtiön Manner-Euroopan haarakonttorin autotuotantoon on saavuttamaisillaan jonkinasteisen kyllästymistilan.
Vuonna 1987 Kölniläisen liukuhihnan päästä Sierrana maailmalle ponkaissut kakkosruoska on viimeisen parin kuukauden aikana vienyt rekisteröidyn pääkäyttäjänsä moniosaiselle elämysmatkalle pimeimpään FoundOnRoadDead-vitsausten viidakkoon itsensä Henryn viitoittamaa kivistä polkua pitkin.
Tämä vilkkaasti edennyt tapahtumaketju sai alkunsa eräänä koleana aamuna, kun töihinlähtöä varten istahdin etupenkille. Aamukahvin päihdyttävän vaikutuksen alaisena käänsin avainta kenties liian keskittymättömänä, ja kas. Vaimea naksaus konepellin alta kertoi tässä Fordissa asuvan henkiolennon pahoittaneen mielensä jostakin. Vaikka avainta suostuttelevamminkin lukossa yritti käännellä niin ei. Tällöin mieleni palautui kesällä pari kertaa ilmennyt viive avaimen käännön ja starttimoottorin heräämisen välillä. No eipä sinä aamuna muuta kuin Mersun avaimet naulasta ja stuttgartilaisella töihin.
Vuosituhantisen eteläsatakuntalaisen perimätiedon mukaan ko automallissa käytetyt alennusvaihteiset Boschilaiset starttimoottorit ovat melkoisia hiilisyöppöjä. Ja niinpä olivat nämäkin hiilet jo melkeinpä muuttuneet pölyksi. 2 lyhyempää olivat jo alkaneet kiilautua vinoon kollektoria vasten, vaihto oli siis hyvinkin ajankohtainen. Siispä hakemaan naapurikylän autotarvikeliikkeestä sopivaa hiilipäätyä. Parituntisen kiireettömän puhdistus- ja tarkistusoperaation tuloksena oli puhdas starttimoottori valmis antamaan ruisku-OHC:n sisuskaluille kipakat kyydit. Jokunen koekäynnistys todisti uuden aikakauden alkaneen moottorinpyörittämisessä.
Seuraavan kerran oli autolle käyttöä noin viikon päästä. Ensimmäinen tosipaikka oli nyt startille edessä. Kapusin jännityksensakaisin tuntein kuskinpaikalle. Avain virtalukkoon, vasurilla tukeva ote ratinkehästä. Hiljainen hetki Henryn muistolle ja oikean käden ranteella virta-avaimelle ripeä pyöräytys myötäpäivään. Silmäkulmassani näen öljynpaineen, latauksen ja käsijarrun merkkivalojen syttyvän.
Pari sekuntia kulunut, ja merkkivalot palavat edelleen. Moottori ei käy, eikä edes pyöri. Pientä inahdustakaan ei kuulu, ei edes tuttua naksausta pellin alta. Kun kuuloaisti ehtii tilanteen tasalle, jostain takaa alkaa erottua bensapumpun hiljainen surina. Eli eipä halunnut hoppa lähteä valtatielle kulkemaan tänäänkään. No ei muuta kuin vaimolle pahoitteleva paperilappu hyvien kävelykelien toivotuksineen keittiön pöydälle, ja Merssulla töihin...
Autotarvikeliikkeen tuttu myyjä ei edes kysy auton merkkiä ja vuosimallia kun menen solenoidia ostamaan. Omituisesti vain välttää katsomasta päin, ja ikäänkuin jotenkin pakotetusti on hymyilemättä. Illan ratoksi solenoidia irrottamaan. Sopivat työkalut ovat jo muistissani, joten startin irrottamisessa ei juuri minuuttia enempää aikaa kulu. Mutta solenoidipa onkin kiinni kolmella kartiokantaisella ristipääruuvilla. Ruuvit on Suleiman muistanut 19 vuotta aiemmin Bosch GmbH:n tehtaalla kiriä kunnolla kiinni. Eli kiinni jäävät, vaikka kuinka starttimoottoria polvien väliin puristaen huonolla ruuvarilla ruuveja nuljuttaa.
Kaverin hyvässä ruuvipenkissä ruuvit viimein antautuvat aukaistaviksi päivän mittaisen CRC:ssä uimisen ja talttomisen yhteistuloksena. Solenoidin vaihto ei ole homma eikä mikään kun tästä koettelemuksesta vain on henkisesti toivuttu. Startin asennus pimenevässä illassa ei aikaa liiemmin vie, homma alkaa olla jo niin tuttua. Koekäynnistys päräyttää OHC:n tulille kiukkuisemmin kuin koskaan aiemmin, elämä alkaa taas hymyillä.
Seuraavana aamuna töihin lähdetään Mersulla. Fordin pellin alla hiljaista. Ei toimi, ei.
Töiden jälkeen virta-avainta heiluttelemaan vinokeulataunuksen ratin alle, kaikki toimii kuin amerikkalaisessa elokuvassa. Auto lähtee heti käyntiin. Seuraavaksi alkaa startin virtakaapelien perusteellinen tutkinta, ja kas kummaa. Moottorin maakaapeli osoittautuu erittäin hapettuneeksi, ja useita säikeitäkin on poikki. Eli uusien hiilien läpikulkema suurempi virta on varmaankin aiheuttanut kaapelin "kulumisen", tähän tulokseen tulin kun saunan päälle asiaa pohdiskelin. Uudella maakaapelilla kaikki käynnistysvirtapiirissä toimii taas kuten pitääkin, kop kop.
Seuraava mieltä piinaava asia on kirjaimellisesti kolkutellut korviin jo jonkin aikaa. Nimittäin paatuneen Taunusmiehen kuuloaisti on käyntiäänen joukosta poiminut pomiloitavakseen ylimääräistä rahinaa. Venttiilien säätö on suunnitelmissa ollut koko sen ajan, minkä auto on pihaamme ehtinyt öljytä, siis noin 10 kuukautta. Ruiskulaitteiston imusarja tungettelee venttiilikopan yllä siinä määrin, että homma on jäänyt toistaiseksi tekemättä merkkikohtaisten työkalujen puutteessa (=laiskuudesta ja mukavuudenhalusta johtuen) . Pakoventtiilien säätö vaikutti etukäteen erittäin hankalasti toteutettavaksi hommaksi em tilanahtaudesta johtuen.
Kun konttiiliveppaa oli sen verran saatu raotetuksi, että venttiilienkäyttölaitteisto kokonaisuudessaan lävähti silmien eteen ihailtavaksi, oli ensireaktio tyrmistyminen. Roiskevoideltu nokka kulunut keskeltä ihan farkkuihin verhotulla kolmossilmälläkin havaittavalle noin 1,5mm syvälle uralle, ja arvatenkin keinuvipujakin olisi vaikea Vermon parkkipaikalla uusina myydä. Joitakin ko mallisia moottoreita on tullut nähtyä, mutta yhdessäkään ei kyhmykeppi ole näin kuluneeksi osoittautunut. Venttiilivälyksiä toki sain vielä säädettyä, mutta parin kierroksen verran moottoria pyöräytettyäni olivat kaikki plotkat taas luokkaa 0,5mm. No pienemmäksihän niitä sain sentään mitä olivat, eli voinpahan taas ansioluettelooni moisen urotyön suoritetuksi kirjata.
Eli seuraavaksi lienee ohjelmassa nokka-akselin ja seuraajain vaihto. Aikomus on hyödyntää vanhaa varaosavarastoani, eli asentaa talvisodan hengessä seuraavaksi keulalle kulumaan jokin vanha Tanarin nokkakeppi keinuvipuineen. Niitä nimittäin riittää nurkissa vaikka sioille syöttää, suurin osa kuluneita mutta joukossa jokunen uutta vastaavakin.
Pitkällinen viha/rakkaus-suhteeni kolonialistisen suuryhtiön Manner-Euroopan haarakonttorin autotuotantoon on saavuttamaisillaan jonkinasteisen kyllästymistilan.
Vuonna 1987 Kölniläisen liukuhihnan päästä Sierrana maailmalle ponkaissut kakkosruoska on viimeisen parin kuukauden aikana vienyt rekisteröidyn pääkäyttäjänsä moniosaiselle elämysmatkalle pimeimpään FoundOnRoadDead-vitsausten viidakkoon itsensä Henryn viitoittamaa kivistä polkua pitkin.
Tämä vilkkaasti edennyt tapahtumaketju sai alkunsa eräänä koleana aamuna, kun töihinlähtöä varten istahdin etupenkille. Aamukahvin päihdyttävän vaikutuksen alaisena käänsin avainta kenties liian keskittymättömänä, ja kas. Vaimea naksaus konepellin alta kertoi tässä Fordissa asuvan henkiolennon pahoittaneen mielensä jostakin. Vaikka avainta suostuttelevamminkin lukossa yritti käännellä niin ei. Tällöin mieleni palautui kesällä pari kertaa ilmennyt viive avaimen käännön ja starttimoottorin heräämisen välillä. No eipä sinä aamuna muuta kuin Mersun avaimet naulasta ja stuttgartilaisella töihin.
Vuosituhantisen eteläsatakuntalaisen perimätiedon mukaan ko automallissa käytetyt alennusvaihteiset Boschilaiset starttimoottorit ovat melkoisia hiilisyöppöjä. Ja niinpä olivat nämäkin hiilet jo melkeinpä muuttuneet pölyksi. 2 lyhyempää olivat jo alkaneet kiilautua vinoon kollektoria vasten, vaihto oli siis hyvinkin ajankohtainen. Siispä hakemaan naapurikylän autotarvikeliikkeestä sopivaa hiilipäätyä. Parituntisen kiireettömän puhdistus- ja tarkistusoperaation tuloksena oli puhdas starttimoottori valmis antamaan ruisku-OHC:n sisuskaluille kipakat kyydit. Jokunen koekäynnistys todisti uuden aikakauden alkaneen moottorinpyörittämisessä.
Seuraavan kerran oli autolle käyttöä noin viikon päästä. Ensimmäinen tosipaikka oli nyt startille edessä. Kapusin jännityksensakaisin tuntein kuskinpaikalle. Avain virtalukkoon, vasurilla tukeva ote ratinkehästä. Hiljainen hetki Henryn muistolle ja oikean käden ranteella virta-avaimelle ripeä pyöräytys myötäpäivään. Silmäkulmassani näen öljynpaineen, latauksen ja käsijarrun merkkivalojen syttyvän.
Pari sekuntia kulunut, ja merkkivalot palavat edelleen. Moottori ei käy, eikä edes pyöri. Pientä inahdustakaan ei kuulu, ei edes tuttua naksausta pellin alta. Kun kuuloaisti ehtii tilanteen tasalle, jostain takaa alkaa erottua bensapumpun hiljainen surina. Eli eipä halunnut hoppa lähteä valtatielle kulkemaan tänäänkään. No ei muuta kuin vaimolle pahoitteleva paperilappu hyvien kävelykelien toivotuksineen keittiön pöydälle, ja Merssulla töihin...
Autotarvikeliikkeen tuttu myyjä ei edes kysy auton merkkiä ja vuosimallia kun menen solenoidia ostamaan. Omituisesti vain välttää katsomasta päin, ja ikäänkuin jotenkin pakotetusti on hymyilemättä. Illan ratoksi solenoidia irrottamaan. Sopivat työkalut ovat jo muistissani, joten startin irrottamisessa ei juuri minuuttia enempää aikaa kulu. Mutta solenoidipa onkin kiinni kolmella kartiokantaisella ristipääruuvilla. Ruuvit on Suleiman muistanut 19 vuotta aiemmin Bosch GmbH:n tehtaalla kiriä kunnolla kiinni. Eli kiinni jäävät, vaikka kuinka starttimoottoria polvien väliin puristaen huonolla ruuvarilla ruuveja nuljuttaa.
Kaverin hyvässä ruuvipenkissä ruuvit viimein antautuvat aukaistaviksi päivän mittaisen CRC:ssä uimisen ja talttomisen yhteistuloksena. Solenoidin vaihto ei ole homma eikä mikään kun tästä koettelemuksesta vain on henkisesti toivuttu. Startin asennus pimenevässä illassa ei aikaa liiemmin vie, homma alkaa olla jo niin tuttua. Koekäynnistys päräyttää OHC:n tulille kiukkuisemmin kuin koskaan aiemmin, elämä alkaa taas hymyillä.
Seuraavana aamuna töihin lähdetään Mersulla. Fordin pellin alla hiljaista. Ei toimi, ei.
Töiden jälkeen virta-avainta heiluttelemaan vinokeulataunuksen ratin alle, kaikki toimii kuin amerikkalaisessa elokuvassa. Auto lähtee heti käyntiin. Seuraavaksi alkaa startin virtakaapelien perusteellinen tutkinta, ja kas kummaa. Moottorin maakaapeli osoittautuu erittäin hapettuneeksi, ja useita säikeitäkin on poikki. Eli uusien hiilien läpikulkema suurempi virta on varmaankin aiheuttanut kaapelin "kulumisen", tähän tulokseen tulin kun saunan päälle asiaa pohdiskelin. Uudella maakaapelilla kaikki käynnistysvirtapiirissä toimii taas kuten pitääkin, kop kop.
Seuraava mieltä piinaava asia on kirjaimellisesti kolkutellut korviin jo jonkin aikaa. Nimittäin paatuneen Taunusmiehen kuuloaisti on käyntiäänen joukosta poiminut pomiloitavakseen ylimääräistä rahinaa. Venttiilien säätö on suunnitelmissa ollut koko sen ajan, minkä auto on pihaamme ehtinyt öljytä, siis noin 10 kuukautta. Ruiskulaitteiston imusarja tungettelee venttiilikopan yllä siinä määrin, että homma on jäänyt toistaiseksi tekemättä merkkikohtaisten työkalujen puutteessa (=laiskuudesta ja mukavuudenhalusta johtuen) . Pakoventtiilien säätö vaikutti etukäteen erittäin hankalasti toteutettavaksi hommaksi em tilanahtaudesta johtuen.
Kun konttiiliveppaa oli sen verran saatu raotetuksi, että venttiilienkäyttölaitteisto kokonaisuudessaan lävähti silmien eteen ihailtavaksi, oli ensireaktio tyrmistyminen. Roiskevoideltu nokka kulunut keskeltä ihan farkkuihin verhotulla kolmossilmälläkin havaittavalle noin 1,5mm syvälle uralle, ja arvatenkin keinuvipujakin olisi vaikea Vermon parkkipaikalla uusina myydä. Joitakin ko mallisia moottoreita on tullut nähtyä, mutta yhdessäkään ei kyhmykeppi ole näin kuluneeksi osoittautunut. Venttiilivälyksiä toki sain vielä säädettyä, mutta parin kierroksen verran moottoria pyöräytettyäni olivat kaikki plotkat taas luokkaa 0,5mm. No pienemmäksihän niitä sain sentään mitä olivat, eli voinpahan taas ansioluettelooni moisen urotyön suoritetuksi kirjata.
Eli seuraavaksi lienee ohjelmassa nokka-akselin ja seuraajain vaihto. Aikomus on hyödyntää vanhaa varaosavarastoani, eli asentaa talvisodan hengessä seuraavaksi keulalle kulumaan jokin vanha Tanarin nokkakeppi keinuvipuineen. Niitä nimittäin riittää nurkissa vaikka sioille syöttää, suurin osa kuluneita mutta joukossa jokunen uutta vastaavakin.
=====================
- ex-Viesti-Lada owners club Finland -
® Mesen Porkkana-klubi
- ex-Viesti-Lada owners club Finland -
® Mesen Porkkana-klubi
Älkääs ny pojaat vielä ruvetko laakeriseppeleitä pääni päälle tuomaan, tässähän on vasta parin viime kuukauden rienaukset...
Kaapeissa riittää kyllä luurankoja kolisteltaviksi hurjilta Taunuksenkäryisiltä (eau de Castrol) nuoruusvuosilta sekä myöhempien aikojen brassieskorttiharharetkiltä.
Mutta ei Ford yhtään sen huonompi auto ole kuin muutkaan. Ero taitaa olla vain siinä että Tojota-, Volvo-, Mersu- jnemiehiksi päädytään, Sitikkamiehiksi synnytään mutta Foordimiehiksi kasvetaan.
Kaapeissa riittää kyllä luurankoja kolisteltaviksi hurjilta Taunuksenkäryisiltä (eau de Castrol) nuoruusvuosilta sekä myöhempien aikojen brassieskorttiharharetkiltä.
Mutta ei Ford yhtään sen huonompi auto ole kuin muutkaan. Ero taitaa olla vain siinä että Tojota-, Volvo-, Mersu- jnemiehiksi päädytään, Sitikkamiehiksi synnytään mutta Foordimiehiksi kasvetaan.
=====================
- ex-Viesti-Lada owners club Finland -
® Mesen Porkkana-klubi
- ex-Viesti-Lada owners club Finland -
® Mesen Porkkana-klubi
Tuossa eräällä automobiilihistoriallisilla sivuilla oli vanhoja mainoksia ja teknisiä oppaita, viimevuosisadan alun autoista (Melitoksella lienee tuo linkki tallessa )
Joka tapauksessa, mainitsemisen arvoista oli tuolloin uusi mutta yleistymään päin oleva KÄYNTIINPANOMOOTTORI, jolla auton käynnistäminen on vaivatonta. Tekstin mukaan "Amerikassa halvimmatkin autot jo varustetaan käyntiinpanomoottorilla, jopa Ford."
Kuinkas sattuikaan
Joka tapauksessa, mainitsemisen arvoista oli tuolloin uusi mutta yleistymään päin oleva KÄYNTIINPANOMOOTTORI, jolla auton käynnistäminen on vaivatonta. Tekstin mukaan "Amerikassa halvimmatkin autot jo varustetaan käyntiinpanomoottorilla, jopa Ford."
Kuinkas sattuikaan
Uusi virstanpylväs
Tämän aamun annoksen henkistä kasvua koin varhain aamusella työmatkan puolessa välissä.
Edellä ajellut rekka jarrutti, ja minä tietysti kanssa. Kesken jarrutuksen syttyi öljyvalo. Parin sekunnin pähkäilyn jälkeen kone sammuksiin ja rullaillen pysäkille.
Tikku ylös, kuiva on. Maanantaina oli vielä yli puolen välin, eli joku on nekin varastanut. Peräkontista ralliformulaa vajaa litra sisään, ja heti perään katselua moottorin alle. Ei tule ainakaan norona mistään, proppu on tiukasti kiinni eikä öljypohjassa tunnu tuoretta öljyä olevan. Seuraavaksi puhallus öljykorkin läpi. On auki eli tuskin on stefoja pullauttanut. Nyt alkaa tikunkärkikin jo kastumaan että uskaltaa ajella huoltsikalle. Öljyvalo sammuu heti kun kone käynnistyy, jes. Eli ei tunnu mitään ihmeempiä tapahtuneen.
Matkalla huoltsikalle alkaa muistikin pelata sen verran, että parin viime ajopäivän aikana on lämpimänä tyhjäkäynnillä ollut sisätiloissa aistittavissa lievää öljynkatkua. Huoltoaseman pihalla koneeseen toinenkin litra sisään, kaikki kunnossa. Tikkukin taas puolessa välissä.
Loppumatka menee taas ihan mukavasti nätisti ajellen, vähän ennen työmaata valo tosin tuikahtaa taas, eli johonkin sitä ölppää nyt menee . Litran joutuu taas kaatamaan koneeseen, ja syttyypä valo taas työmaan pihaan kääntyessäkin. Sen aikaa minkä kone vielä ehtii käydä tyhjää parin sekunnin ajan se tekee jo selvän sivuäänen kanssa. Hiisi vieköön kun en paremminkaan osaa sanoa.
Öljy vähenee siihen malliin että sitä joko palaa koneessa melkoista tahtia tai sitten vuotaa jostain. Käyntiääni ei sen kolisevampi ollut
Eli hohhoijaa, täytyy alkaa katselemaan jostain taas uutta kehonsiirrintä. Isokaan homma ei olisi vaihtaa toista konetta tilalle, mutta piharemonttina ei viitsisi ruveta moista urakkaa toteuttamaan. Omistuksessani olevat OHC-moottorit ovat tietysti varastoituina ympäri etelä-suomea hyväntahtoisten sukulaisten hoivissa. Kolmas vaihtoehto olisi nostaa tämä kone nokalta pois, uusia laakerit, stefat, nokka, ja lätkiä kiuas takaisin kasaan.
Edellä ajellut rekka jarrutti, ja minä tietysti kanssa. Kesken jarrutuksen syttyi öljyvalo. Parin sekunnin pähkäilyn jälkeen kone sammuksiin ja rullaillen pysäkille.
Tikku ylös, kuiva on. Maanantaina oli vielä yli puolen välin, eli joku on nekin varastanut. Peräkontista ralliformulaa vajaa litra sisään, ja heti perään katselua moottorin alle. Ei tule ainakaan norona mistään, proppu on tiukasti kiinni eikä öljypohjassa tunnu tuoretta öljyä olevan. Seuraavaksi puhallus öljykorkin läpi. On auki eli tuskin on stefoja pullauttanut. Nyt alkaa tikunkärkikin jo kastumaan että uskaltaa ajella huoltsikalle. Öljyvalo sammuu heti kun kone käynnistyy, jes. Eli ei tunnu mitään ihmeempiä tapahtuneen.
Matkalla huoltsikalle alkaa muistikin pelata sen verran, että parin viime ajopäivän aikana on lämpimänä tyhjäkäynnillä ollut sisätiloissa aistittavissa lievää öljynkatkua. Huoltoaseman pihalla koneeseen toinenkin litra sisään, kaikki kunnossa. Tikkukin taas puolessa välissä.
Loppumatka menee taas ihan mukavasti nätisti ajellen, vähän ennen työmaata valo tosin tuikahtaa taas, eli johonkin sitä ölppää nyt menee . Litran joutuu taas kaatamaan koneeseen, ja syttyypä valo taas työmaan pihaan kääntyessäkin. Sen aikaa minkä kone vielä ehtii käydä tyhjää parin sekunnin ajan se tekee jo selvän sivuäänen kanssa. Hiisi vieköön kun en paremminkaan osaa sanoa.
Öljy vähenee siihen malliin että sitä joko palaa koneessa melkoista tahtia tai sitten vuotaa jostain. Käyntiääni ei sen kolisevampi ollut
Eli hohhoijaa, täytyy alkaa katselemaan jostain taas uutta kehonsiirrintä. Isokaan homma ei olisi vaihtaa toista konetta tilalle, mutta piharemonttina ei viitsisi ruveta moista urakkaa toteuttamaan. Omistuksessani olevat OHC-moottorit ovat tietysti varastoituina ympäri etelä-suomea hyväntahtoisten sukulaisten hoivissa. Kolmas vaihtoehto olisi nostaa tämä kone nokalta pois, uusia laakerit, stefat, nokka, ja lätkiä kiuas takaisin kasaan.
=====================
- ex-Viesti-Lada owners club Finland -
® Mesen Porkkana-klubi
- ex-Viesti-Lada owners club Finland -
® Mesen Porkkana-klubi
Matkaa tulee kotiovelta työpaikan kellokorttilaitteelle noin 60,1km. Matkan alusta 20m ja lopusta 80m suoritetaan apostolinkyydillä. Eli autoa tulee rääkätyksi noin 120km ajolla/päivä. 30km matkalle on kyllä parin litran öljynkulutus jopa Fordille kova. Kuplakaan ei vaatinut voiteluaineen lisäystä kuin litran sadalle kilometrille.HVM kirjoitti:Mitäs se työmatka mahtaa olla? 2000Km/ suunta? Ei kai sitä rasvaa nyt muuten voi litrasotalla töihin mennessä palaa, vaikka kyseessä olisi minkälainen voorti.
=====================
- ex-Viesti-Lada owners club Finland -
® Mesen Porkkana-klubi
- ex-Viesti-Lada owners club Finland -
® Mesen Porkkana-klubi
kyllä taunuksen kanssa leikkineenä ihminen tietää että fordilta varsinkin (taunus,skorppiooni,sierra) voi odottaa mitä vain. ittellä ensimmäinen omis nimis ollut auto oli muuten fort escort vm84 joka ei varsinaisesti ollu mulla kertaakaan rikki, mutta se oli sivuseikka koska se oli muuten hirvittävä kapistus.......
- Tomaatti II
- Kokkolan Kröönholmi
- Viestit: 2439
- Liittynyt: 11.7.2006 10:33
- Paikkakunta: Kokkola
Syvin osaanottoni, kolmen entisen Fordini voimin. Ainut lohtu on se, että FORDin omistajat ovat nähneet helvetin ja siten ovat tervetulleita paratiisiin. Jossa ilmeisesti tarjotaan sitten applea... puuceen sijasta
Fordista voidaan hyvänä puolena todeta, että vaikka siitä puolet ei toimi ja toinen puoli ontuu, niin se liikkuu kuitenkin. Vapisten ja savuten, kuten tapaansa, mutta sillä pääsee (ehkä) perille.
Useinmiten.
Ehkä...
Fordista voidaan hyvänä puolena todeta, että vaikka siitä puolet ei toimi ja toinen puoli ontuu, niin se liikkuu kuitenkin. Vapisten ja savuten, kuten tapaansa, mutta sillä pääsee (ehkä) perille.
Useinmiten.
Ehkä...
Yhden entisen foortin omistajana osanottoni myös, se meni paitsi vapisten ja savuten ja ontuen niin lisäksi nykien, perille harvemmin pääsi, akku aina tyhjä.v6sa kirjoitti:Syvin osaanottoni, kolmen entisen Fordini voimin. Ainut lohtu on se, että FORDin omistajat ovat nähneet helvetin ja siten ovat tervetulleita paratiisiin. Jossa ilmeisesti tarjotaan sitten applea... puuceen sijasta
Fordista voidaan hyvänä puolena todeta, että vaikka siitä puolet ei toimi ja toinen puoli ontuu, niin se liikkuu kuitenkin. Vapisten ja savuten, kuten tapaansa, mutta sillä pääsee (ehkä) perille.
Useinmiten.
Ehkä...
useinmiten kirjoitetaan muuten useimmiten
(ei minulla mitään alkoholiongelmaa ole, ongelmia alkoholin kanssa on vaan absolutisteilla)
Fordson
Oma Ceemeli oli viiikon pajalla ruostekorjauksessa - tietysti tehtaan piikkiin. Tilalle sain Ford Sierran 370 t km ajetun 1,6 i mallin TRAKTORIN. Voi Jumalan pyssyt mikä jyrä! Monta Opelia omistaneena - täytyy myöntää että Ford on keksitty sitä varten, ettei Opel olisi maailman huonoin auto! Kytkin ja tehostamaton ohjaus ovat suoraan Fordson Majorista.
Tarkempi tutkiskelu osoittaa tämän autoyksilön tulleen tiensä päähän. Kotomatkalla jatkui öljynsyönti samaan tahtiin, ja taustapeilissä näkyi usvaisen siniseksi värjäytynyt savuinen taivaanranta. Kotimatka suoritettiin muuten mahdollisuuksien mukaan hiljaisia pikkuteitä pitkin.
Koneessa kun on öljyä, niin öljyvalo sammuu heti käynnistyksen yhteydessä. Mitään sivuääniä ei myöskään moottorista sen kummemmin kuulu, ja vedot ovat samanmoiset kuin ennenkin. Öljyä vaan valuu norona kytkinkopan välistä, eli kampuran takapääntiiviste on ainakin vaihdettava. Huohotinletkun oli myös pullauttanut pois paikoiltaan, ja öljysumua oli koko moottoritila puolillaan.
Eli lieneekö tukkeutunut huohotin moisen murhenäytelmän takana? Omituista että yhtäkkiä moinen haaveri tapahtuu, tähän asti öljynkulutus on ollut luokkaa 1dl/1000km, eli käytännössä ei juuri mitään.
Huohottanuthan toi lousko on koko ajan, niinkuin nyt 250tkm ajetun Fordin
kuuluukin. Ei ole välttämättä iso vika kyseessä, tai sitten on. Pois nokalta olisi moottori joka tapauksessa heivattava. Mahdollisuudet ja motivaatio rahalliseen ja ajalliseen panostukseen ko kulkineen kohdalla on jo käytetty siinä määrin (tai enemmänkin) kuin järkevää on, eli lihoiksi taitaa kärry joutaa.
Koneessa kun on öljyä, niin öljyvalo sammuu heti käynnistyksen yhteydessä. Mitään sivuääniä ei myöskään moottorista sen kummemmin kuulu, ja vedot ovat samanmoiset kuin ennenkin. Öljyä vaan valuu norona kytkinkopan välistä, eli kampuran takapääntiiviste on ainakin vaihdettava. Huohotinletkun oli myös pullauttanut pois paikoiltaan, ja öljysumua oli koko moottoritila puolillaan.
Eli lieneekö tukkeutunut huohotin moisen murhenäytelmän takana? Omituista että yhtäkkiä moinen haaveri tapahtuu, tähän asti öljynkulutus on ollut luokkaa 1dl/1000km, eli käytännössä ei juuri mitään.
Huohottanuthan toi lousko on koko ajan, niinkuin nyt 250tkm ajetun Fordin
kuuluukin. Ei ole välttämättä iso vika kyseessä, tai sitten on. Pois nokalta olisi moottori joka tapauksessa heivattava. Mahdollisuudet ja motivaatio rahalliseen ja ajalliseen panostukseen ko kulkineen kohdalla on jo käytetty siinä määrin (tai enemmänkin) kuin järkevää on, eli lihoiksi taitaa kärry joutaa.
=====================
- ex-Viesti-Lada owners club Finland -
® Mesen Porkkana-klubi
- ex-Viesti-Lada owners club Finland -
® Mesen Porkkana-klubi
No jottei vaihtuis se kampuran takapään stefa ihan lootan amputoimalla ja konetta kenties kippaamalla? Vai onko Henry pujottanut stefan paikalleen koneen sisältä päin? Joku jos tietäs niin ei tarviais turhaan lättyä irrotella...
Siltähän tuo haiskahtaa että huohotin on mennyt tukkoon, sehän se stefan pullauttaa. Paitsi mersussa se pullauttaa öljytikun.
Siltähän tuo haiskahtaa että huohotin on mennyt tukkoon, sehän se stefan pullauttaa. Paitsi mersussa se pullauttaa öljytikun.
Niinpä, eihän tuo hommana pahalta tuntuisi ollenkaan. Ainakaan etukäteen jäteöljyn värisin silmälasein tarkasteltuna.
Tunnin homma 2h saa varata 4h homma ottaa.
Alkaa vaan olla ko autoyksilön kanssa vietetty aika täynnä näitä "pikkuhommia", että hohhoijaa. Ei se kampuran tiivisteen vaihto sinällään ole iso homma. Todennäköisesti kun on Fordin OHC kuivana pyörinyt niin saattaa vanhan perimätiedon mukaan kampiakselin kaulakin sinertää noilta kohdin. Eli moottorin purku edessä kumminkin jos meinaa yli talven saada ajeltua. Osia löytyy kyllä nurkista, ja kavereilta lisää. Eli rahallisesti tuollainen rakkariremontti ei paljoa lompakkoa keventäisi, jos ei isompaa vikaa löydy.
Katsastuksesta tuota autoa on kuitenkaan turha yrittääkään läpi, sen verran sitä sinistä utua lykkää putkestakin että ainakin venttiiliohjurikumit olisi vaihdettava samalla kun nokkakin. Ja kun kilometrejä on jo noínkin paljon takana, olisi edessä myös seeti- ja ohjuriremppa. Lot of €.
Huohottimen tukkoisuudesta en osaa sanoa, mutta öljykorkin teräsvillasuodatin on ollut ihan putsplank auki. Sehän noissa yleensä tukkeuduttuaan öljyvuotoja aiheuttaa.
Tunnin homma 2h saa varata 4h homma ottaa.
Alkaa vaan olla ko autoyksilön kanssa vietetty aika täynnä näitä "pikkuhommia", että hohhoijaa. Ei se kampuran tiivisteen vaihto sinällään ole iso homma. Todennäköisesti kun on Fordin OHC kuivana pyörinyt niin saattaa vanhan perimätiedon mukaan kampiakselin kaulakin sinertää noilta kohdin. Eli moottorin purku edessä kumminkin jos meinaa yli talven saada ajeltua. Osia löytyy kyllä nurkista, ja kavereilta lisää. Eli rahallisesti tuollainen rakkariremontti ei paljoa lompakkoa keventäisi, jos ei isompaa vikaa löydy.
Katsastuksesta tuota autoa on kuitenkaan turha yrittääkään läpi, sen verran sitä sinistä utua lykkää putkestakin että ainakin venttiiliohjurikumit olisi vaihdettava samalla kun nokkakin. Ja kun kilometrejä on jo noínkin paljon takana, olisi edessä myös seeti- ja ohjuriremppa. Lot of €.
Huohottimen tukkoisuudesta en osaa sanoa, mutta öljykorkin teräsvillasuodatin on ollut ihan putsplank auki. Sehän noissa yleensä tukkeuduttuaan öljyvuotoja aiheuttaa.
=====================
- ex-Viesti-Lada owners club Finland -
® Mesen Porkkana-klubi
- ex-Viesti-Lada owners club Finland -
® Mesen Porkkana-klubi
niinkuin sanotaan, että parhaimmillaankin yhtä helevettiä. Tässäpä näitä, millä on taivaspaikka jo ansaittu ja varmasti on jäänyt tähteeksikin...
1) Orion vm. 83, muuttuvakurkkuisella (lausutaan juut-tu-va-kurk-kui-nen) kaasuttimella. Vuoden 82-83 välissä tuo kaasutinmalli koki lähes parisataa teknistä muutosta, mutta tais jäädä pikkusen vielä kesken... Ei koskaan voinut tietää, mitä oli odottamassa. Ei koskaan. Aivan hirveä pommi. Vieläkin heräilen öisin yltä päältä hiessä, traumaattista.
2) Fiesta vm. 79, ostin 1000 mk:lla, ajoin 2kk, myin 2000 mk:lla - paras voorti mitä olen omistanut, ei ehkä vähiten sen takia, että nettotuotto oli ihan ok.
3) Mondeo vm. 99, mukavan kokoinen farkku, kiva ajaakin, mutta muistetaan kulkupelinä, joka lukitsi itse itsensä 80km päästä kotoa, kun putsattiin lumia -15 pakkasessa. (ja auto kävi, avaimet sisässä)
4) Mondeo vm. 02, mukavampi farkku, mutta takuuaikana vaihdettiin kaksi kertaa keskuslukitus ja kerran ilmastointi. Ajokilometrejä oli niinkin paljon 34 tkm. Sitten lähti vahinko kiertoon.
Viisaampi olisi oppinut jo aiemmin. Minä en.
1) Orion vm. 83, muuttuvakurkkuisella (lausutaan juut-tu-va-kurk-kui-nen) kaasuttimella. Vuoden 82-83 välissä tuo kaasutinmalli koki lähes parisataa teknistä muutosta, mutta tais jäädä pikkusen vielä kesken... Ei koskaan voinut tietää, mitä oli odottamassa. Ei koskaan. Aivan hirveä pommi. Vieläkin heräilen öisin yltä päältä hiessä, traumaattista.
2) Fiesta vm. 79, ostin 1000 mk:lla, ajoin 2kk, myin 2000 mk:lla - paras voorti mitä olen omistanut, ei ehkä vähiten sen takia, että nettotuotto oli ihan ok.
3) Mondeo vm. 99, mukavan kokoinen farkku, kiva ajaakin, mutta muistetaan kulkupelinä, joka lukitsi itse itsensä 80km päästä kotoa, kun putsattiin lumia -15 pakkasessa. (ja auto kävi, avaimet sisässä)
4) Mondeo vm. 02, mukavampi farkku, mutta takuuaikana vaihdettiin kaksi kertaa keskuslukitus ja kerran ilmastointi. Ajokilometrejä oli niinkin paljon 34 tkm. Sitten lähti vahinko kiertoon.
Viisaampi olisi oppinut jo aiemmin. Minä en.
nih
Tunnetaan myös kumisukka tai kumisaapas kaasarinajere kirjoitti:1) Orion vm. 83, muuttuvakurkkuisella (lausutaan juut-tu-va-kurk-kui-nen) kaasuttimella. Vuoden 82-83 välissä tuo kaasutinmalli koki lähes parisataa teknistä muutosta, mutta tais jäädä pikkusen vielä kesken... Ei koskaan voinut tietää, mitä oli odottamassa. Ei koskaan. Aivan hirveä pommi. Vieläkin heräilen öisin yltä päältä hiessä, traumaattista.
Heiluttelen tässä palmunlehviä JuMun avatarkuvaa kohden sen minkä kumarrukseltani kykenen. Aluksi hauska topikkihan muuttui loppua kohden suorastaan painajaiseksi. Oletkohan jo tehnyt tarpeeksi tuon voortin elintoimintoja ylläpitäviä toimia? Olisiko aika vetää sydänkeuhkokoneesta töpseli irti?
Kipein hetkihän on se kun vielä muistaa miten paljon on jo tullut laitettua aikaa ja vaivaa käsillä olevaan autoyksilöön, ja silti päättää kokeilla pääsisikö viimeisellä öljylitralla paalaamoon asti.
Mutta kaiken tämän korvaa se kun pihassa hyrisee päivittäiseen työmatka-ajoon hankittu aito 240D. Kelillä kuin kelillä, maailman menosta piittaamatta. Voortin kanssa odotettavissa olevan vaivannäön hinnalla. Ai sitä mielenrauhaa.
Kipein hetkihän on se kun vielä muistaa miten paljon on jo tullut laitettua aikaa ja vaivaa käsillä olevaan autoyksilöön, ja silti päättää kokeilla pääsisikö viimeisellä öljylitralla paalaamoon asti.
Mutta kaiken tämän korvaa se kun pihassa hyrisee päivittäiseen työmatka-ajoon hankittu aito 240D. Kelillä kuin kelillä, maailman menosta piittaamatta. Voortin kanssa odotettavissa olevan vaivannäön hinnalla. Ai sitä mielenrauhaa.
Tää on ihan kohta valmis.
Heh Siis pistää pakostikin hymyilyttämään.. Itsellä oli joskus -87 esco 1.3 kenttiläisellä, eikä siinä ollut oikeastaan mitään vikaa niiden 6kk:n aikana kun sen omistin. Jopa se juuttuvakurkkuinen mehumaijakin pelasi täysin moitteettomasti.
Hmm, kaveri on myymässä omaa -89 2.0 Laser Sierraansa halvalla pois jotenka pitäsköhän tässä ruveta taas voortistiksi. Talvikin on just tulossa..
Hmm, kaveri on myymässä omaa -89 2.0 Laser Sierraansa halvalla pois jotenka pitäsköhän tässä ruveta taas voortistiksi. Talvikin on just tulossa..
Volvo 144 -71
Juu parempi Sierraa on talvella viedä kahvassa kuin mersua... Mutta eihän kukaan nyt Mercedestä niin käyttäisi.
Tallissa makailee tuo -82 Sierra odottamassa ehkä museointia joskus, ja lisäksi on jäärassina -87 Sierra odottamassa sitä, että sillä ehtisi joskus ajaakin. Omasta mielestäni hintaluokassaan ihan ylivoimaisia. Ei paljon ole oikeasta päästä vetäviä kilpailijoita. Paljoa ei tullut ajettua noilla, mutta suht' ongelmatonta oli.
Tallissa makailee tuo -82 Sierra odottamassa ehkä museointia joskus, ja lisäksi on jäärassina -87 Sierra odottamassa sitä, että sillä ehtisi joskus ajaakin. Omasta mielestäni hintaluokassaan ihan ylivoimaisia. Ei paljon ole oikeasta päästä vetäviä kilpailijoita. Paljoa ei tullut ajettua noilla, mutta suht' ongelmatonta oli.
X218 CLS 250 CDI Shooting Brake
entisiä mersuja: S213 E 220 d, W251 R 280 CDI, S124 E 280, V220 S 500 L, W115 220 D, W210 E 220 CDI, S211 E 220 CDI T Classic A, W204 C 200 CDI, W210 E 300 D Classic A, W202 C 220 Elegance A, W124 200 D
entisiä mersuja: S213 E 220 d, W251 R 280 CDI, S124 E 280, V220 S 500 L, W115 220 D, W210 E 220 CDI, S211 E 220 CDI T Classic A, W204 C 200 CDI, W210 E 300 D Classic A, W202 C 220 Elegance A, W124 200 D
Itellä ei onneksi Foordi-kokemuksia, eikä tule.
(GT40 ja -69 427 Fastback jätetään kuitenkin vielä auki.)
Kaverilla oli joku 80-luvun 1.3 esko, kertareissu reipasta hölkkää välillä Tre-Hki-Tre
Öljynpaine valo vilkkumaan tyhjäkäynnillä ja sininen savu perästä.
Samasta pelistä repesi takasilta korista 3/4 irti ihan vaan ajossa.
Piti ensin hitsata kori kiinni rasvamontun reunaan ja sitten tunkata takasilta koppaan kiinni hitsattavaksi.
(GT40 ja -69 427 Fastback jätetään kuitenkin vielä auki.)
Kaverilla oli joku 80-luvun 1.3 esko, kertareissu reipasta hölkkää välillä Tre-Hki-Tre
Öljynpaine valo vilkkumaan tyhjäkäynnillä ja sininen savu perästä.
Samasta pelistä repesi takasilta korista 3/4 irti ihan vaan ajossa.
Piti ensin hitsata kori kiinni rasvamontun reunaan ja sitten tunkata takasilta koppaan kiinni hitsattavaksi.
Pro HVM
Fordin ja minun yhteinen taival on päättynyt. Ainakin tässä muodossa.
Kierrätys on päivän sana. Uskovien omaisuus on yhteistä, eli muihin autoprojekteihin hyödynnettäviksi tuosta parhaat palat päätyvät. 5 vaihteinen vaihdeloota jordaaneineen istutetaan toisen hopan alle jurisemaan ja rämisemään. Kahdelle hyvälle rengaskerralle vanteineen on jo ottaja lähipiiristä löytynyt.
Koko polttoainelaitteisto siirtopumpusta suuttimiin tullaan hyödyntämään eräässä "kilpuriprojektissa". Loput moottorista tultaneen taltioimaan omiin kokoelmiin, eihän sitä koskaan tiedä mitä pihalle ilmestyy... Jokunen uusi alustan pusla ja muita huolto-osiakin tuohon rotteloon on tullut ostettua, täytyypä niitä vielä kohtalotovereille kaupitella.
Loppu autosta täytyisi saada sitten hukattua jonnekin. Pisteosaa korissa on paljon, kuten lisäpitkäumpiota, "mustaa" takavaloa ynnä muuta amitsupoikien märkien unien kohteita. Kaikki muut vaihtoehdot tullaan käymään läpi ennenkuin korppikotkien lailla maaseudulla kiertelevät hiab-mu*kut kutsutaan haaskalle.
Kierrätys on päivän sana. Uskovien omaisuus on yhteistä, eli muihin autoprojekteihin hyödynnettäviksi tuosta parhaat palat päätyvät. 5 vaihteinen vaihdeloota jordaaneineen istutetaan toisen hopan alle jurisemaan ja rämisemään. Kahdelle hyvälle rengaskerralle vanteineen on jo ottaja lähipiiristä löytynyt.
Koko polttoainelaitteisto siirtopumpusta suuttimiin tullaan hyödyntämään eräässä "kilpuriprojektissa". Loput moottorista tultaneen taltioimaan omiin kokoelmiin, eihän sitä koskaan tiedä mitä pihalle ilmestyy... Jokunen uusi alustan pusla ja muita huolto-osiakin tuohon rotteloon on tullut ostettua, täytyypä niitä vielä kohtalotovereille kaupitella.
Loppu autosta täytyisi saada sitten hukattua jonnekin. Pisteosaa korissa on paljon, kuten lisäpitkäumpiota, "mustaa" takavaloa ynnä muuta amitsupoikien märkien unien kohteita. Kaikki muut vaihtoehdot tullaan käymään läpi ennenkuin korppikotkien lailla maaseudulla kiertelevät hiab-mu*kut kutsutaan haaskalle.
=====================
- ex-Viesti-Lada owners club Finland -
® Mesen Porkkana-klubi
- ex-Viesti-Lada owners club Finland -
® Mesen Porkkana-klubi