Pitkällinen viha/rakkaus-suhteeni kolonialistisen suuryhtiön Manner-Euroopan haarakonttorin autotuotantoon on saavuttamaisillaan jonkinasteisen kyllästymistilan.
Vuonna 1987 Kölniläisen liukuhihnan päästä Sierrana maailmalle ponkaissut kakkosruoska on viimeisen parin kuukauden aikana vienyt rekisteröidyn pääkäyttäjänsä moniosaiselle elämysmatkalle pimeimpään FoundOnRoadDead-vitsausten viidakkoon itsensä Henryn viitoittamaa kivistä polkua pitkin.
Tämä vilkkaasti edennyt tapahtumaketju sai alkunsa eräänä koleana aamuna, kun töihinlähtöä varten istahdin etupenkille. Aamukahvin päihdyttävän vaikutuksen alaisena käänsin avainta kenties liian keskittymättömänä, ja kas. Vaimea naksaus konepellin alta kertoi tässä Fordissa asuvan henkiolennon pahoittaneen mielensä jostakin. Vaikka avainta suostuttelevamminkin lukossa yritti käännellä niin ei. Tällöin mieleni palautui kesällä pari kertaa ilmennyt viive avaimen käännön ja starttimoottorin heräämisen välillä. No eipä sinä aamuna muuta kuin Mersun avaimet naulasta ja stuttgartilaisella töihin.
Vuosituhantisen eteläsatakuntalaisen perimätiedon mukaan ko automallissa käytetyt alennusvaihteiset Boschilaiset starttimoottorit ovat melkoisia hiilisyöppöjä. Ja niinpä olivat nämäkin hiilet jo melkeinpä muuttuneet pölyksi. 2 lyhyempää olivat jo alkaneet kiilautua vinoon kollektoria vasten, vaihto oli siis hyvinkin ajankohtainen.
Siispä hakemaan naapurikylän autotarvikeliikkeestä sopivaa hiilipäätyä. Parituntisen kiireettömän puhdistus- ja tarkistusoperaation tuloksena oli puhdas starttimoottori valmis antamaan ruisku-OHC:n sisuskaluille kipakat kyydit. Jokunen koekäynnistys todisti uuden aikakauden alkaneen moottorinpyörittämisessä. 
Seuraavan kerran oli autolle käyttöä noin viikon päästä. Ensimmäinen tosipaikka oli nyt startille edessä. Kapusin jännityksensakaisin tuntein kuskinpaikalle. Avain virtalukkoon, vasurilla tukeva ote ratinkehästä. Hiljainen hetki Henryn muistolle ja oikean käden ranteella virta-avaimelle ripeä pyöräytys myötäpäivään. Silmäkulmassani näen öljynpaineen, latauksen ja käsijarrun merkkivalojen syttyvän.
Pari sekuntia kulunut, ja merkkivalot palavat edelleen. Moottori ei käy, eikä edes pyöri. Pientä inahdustakaan ei kuulu, ei edes tuttua naksausta pellin alta. Kun kuuloaisti ehtii tilanteen tasalle, jostain takaa alkaa erottua bensapumpun hiljainen surina.
Eli eipä halunnut hoppa lähteä valtatielle kulkemaan tänäänkään. No ei muuta kuin vaimolle pahoitteleva paperilappu hyvien kävelykelien toivotuksineen keittiön pöydälle, ja Merssulla töihin... 
Autotarvikeliikkeen tuttu myyjä ei edes kysy auton merkkiä ja vuosimallia kun menen solenoidia ostamaan. Omituisesti vain välttää katsomasta päin, ja ikäänkuin jotenkin pakotetusti on hymyilemättä.
Illan ratoksi solenoidia irrottamaan. Sopivat työkalut ovat jo muistissani, joten startin irrottamisessa ei juuri minuuttia enempää aikaa kulu. Mutta solenoidipa onkin kiinni kolmella kartiokantaisella ristipääruuvilla. Ruuvit on Suleiman muistanut 19 vuotta aiemmin Bosch GmbH:n tehtaalla kiriä kunnolla kiinni. Eli kiinni jäävät, vaikka kuinka starttimoottoria polvien väliin puristaen huonolla ruuvarilla ruuveja nuljuttaa.Kaverin hyvässä ruuvipenkissä ruuvit viimein antautuvat aukaistaviksi päivän mittaisen CRC:ssä uimisen ja talttomisen yhteistuloksena. Solenoidin vaihto ei ole homma eikä mikään kun tästä koettelemuksesta vain on henkisesti toivuttu. Startin asennus pimenevässä illassa ei aikaa liiemmin vie, homma alkaa olla jo niin tuttua. Koekäynnistys päräyttää OHC:n tulille kiukkuisemmin kuin koskaan aiemmin, elämä alkaa taas hymyillä.
Seuraavana aamuna töihin lähdetään Mersulla. Fordin pellin alla hiljaista. Ei toimi, ei.
Töiden jälkeen virta-avainta heiluttelemaan vinokeulataunuksen ratin alle, kaikki toimii kuin amerikkalaisessa elokuvassa. Auto lähtee heti käyntiin.
Seuraavaksi alkaa startin virtakaapelien perusteellinen tutkinta, ja kas kummaa. Moottorin maakaapeli osoittautuu erittäin hapettuneeksi, ja useita säikeitäkin on poikki. 
Eli uusien hiilien läpikulkema suurempi virta on varmaankin aiheuttanut kaapelin "kulumisen", tähän tulokseen tulin kun saunan päälle asiaa pohdiskelin. Uudella maakaapelilla kaikki käynnistysvirtapiirissä toimii taas kuten pitääkin, kop kop. 
Seuraava mieltä piinaava asia on kirjaimellisesti kolkutellut korviin jo jonkin aikaa. Nimittäin paatuneen Taunusmiehen kuuloaisti on käyntiäänen joukosta poiminut pomiloitavakseen ylimääräistä rahinaa. Venttiilien säätö on suunnitelmissa ollut koko sen ajan, minkä auto on pihaamme ehtinyt öljytä, siis noin 10 kuukautta. Ruiskulaitteiston imusarja tungettelee venttiilikopan yllä siinä määrin, että homma on jäänyt toistaiseksi tekemättä merkkikohtaisten työkalujen puutteessa (=laiskuudesta ja mukavuudenhalusta johtuen)
. Pakoventtiilien säätö vaikutti etukäteen erittäin hankalasti toteutettavaksi hommaksi em tilanahtaudesta johtuen.Kun konttiiliveppaa oli sen verran saatu raotetuksi, että venttiilienkäyttölaitteisto kokonaisuudessaan lävähti silmien eteen ihailtavaksi, oli ensireaktio tyrmistyminen.
Roiskevoideltu nokka kulunut keskeltä ihan farkkuihin verhotulla kolmossilmälläkin havaittavalle noin 1,5mm syvälle uralle, ja arvatenkin keinuvipujakin olisi vaikea Vermon parkkipaikalla uusina myydä. Joitakin ko mallisia moottoreita on tullut nähtyä, mutta yhdessäkään ei kyhmykeppi ole näin kuluneeksi osoittautunut. Venttiilivälyksiä toki sain vielä säädettyä, mutta parin kierroksen verran moottoria pyöräytettyäni olivat kaikki plotkat taas luokkaa 0,5mm. No pienemmäksihän niitä sain sentään mitä olivat, eli voinpahan taas ansioluettelooni moisen urotyön suoritetuksi kirjata. 
Eli seuraavaksi lienee ohjelmassa nokka-akselin ja seuraajain vaihto. Aikomus on hyödyntää vanhaa varaosavarastoani, eli asentaa talvisodan hengessä seuraavaksi keulalle kulumaan jokin vanha Tanarin nokkakeppi keinuvipuineen. Niitä nimittäin riittää nurkissa vaikka sioille syöttää, suurin osa kuluneita mutta joukossa jokunen uutta vastaavakin.
)
joka ei varsinaisesti ollu mulla kertaakaan rikki, mutta se oli sivuseikka koska se oli muuten hirvittävä kapistus.......
Kaikki muut vaihtoehdot tullaan käymään läpi ennenkuin korppikotkien lailla maaseudulla kiertelevät hiab-mu*kut kutsutaan haaskalle. 