jovihava kirjoitti:Sikälis hassua että nuot laitteet jotka koskevan vain vähän reilun kämmenen alalta maahan vaikuttavat niin paljon siihen miten se auto käyttäytyy suhteessa juurikin siihen maahan

Eli kuten Malmi tuolla aikaisemmin jo vihjaisikin, vaikka kuinka linttamiehiä, niin oikeasti jarrusatuloita ei kiinnitetä rautalangalla (kuin korkeintaan väliaikaisesti) ja renkaat pitää olla liikennöintikelpoiset

Jutunheitto sitten erikseen

No mutta sanopas muuta! Kyllä raato pidetään tukevassa kontaktissa elementtiin, josta on tultu ja joksi muututaan. Nyt on muuten hassu tilanne päällänsä - kenties saadaan talvikulkineeksi ihan muu värkki, merkki alkaa ällällä ja valmistusmaa on idässä - ja sitä myötä päästään tuota vanhusta pajottaan ihan urakalla. Tänään pestiin painepesurilla, ja alta löytyi jo kolmannenväristä pintamaalia - ja neljännen... tuon yksilön identiteetti ei ole enää pätkääkään yksiselitteinen
Mutta, siis, tuota. Tähän liitän pari kappaletta tunnelmointia lintalla ajon tunnelmallisesta kauneudesta ja ajoittaisesta hämmentävyydestä. On ihan pakko, ja uskon että hienostoklubimme linjan mukaista on näillä arvokkaasti vanhentuneilla ajoneuvoyksilöillä tapahtuneen ajon tiimellyksessä sattuneita asioita kertoilla. Tässä tulee, siis. Jos jotakuta haittaa, pyytäköön lopettamaan.
Parisen kuukautta sitten ajelimme pitkin Vantaan Länsimäkeä paremman tekemisen puutteessa. Tiensyrjässä sijaitsi pari kappaletta erinomaisen muodokkaita harmaatuonti-kansalaisia, ja soitimmepa tämän havaittuamme reippahasti lintan torvea (400Hz, 70W). No, mikäpäs siinä, miedomman valotuksen tytöt kääntyivät katsomaan jotta mitähän nyt tapahtuu, ja ylvään kulkupelimme jo havaittuaan (!) hymyilivät meille, ja vilkuttivat kun matkamme jatkui jotakuta perkeleen tärkeää päämäärää kohden. Vilkuttelimme takaisin ja jatkoimme matkaa kaikkien viidenkymmenenviiden hevosvoiman ryskätessä monotonista sinfoniaansa konehuoneen uumenissa. Sen syvempiä ihmissuhteita tästä ei aiheutunut - olemme jälestäpäin läpsytelleet otsaamme kuin edesmennyt Pasanen ikään.
Tuo oli selkeästi positiivinen linttakokemus. Negatiivinen sen sijaan sattui, kun tämä valvomisjakso l. vuorokauden siivu oli aluillansa.
Nimittäin, kävi niin että etuajo-oikeutetulla pätkällä valkoinen uudenkarhea Honda Accord keksi yrittää kyljestä sisään. Sehän ei tunnetusti kannata, koska uudenkarhean japania-tuotteen kaskomaksut huomioiden kyseessä voi olla bonusten menetyksen takia kovin kallis pieti, etenkin jos korvausasiat ovat kovin yksiselitteiset. Näin ei kuitenkaan käynyt, koskapa Accordisti jarrutti. Kovin suivaantunut herra pukuherra siitä huolimatta Samurai-ajoneuvoineen suvaitsi olla, koskapa otti asiakseen seurata viatonta vanhustamme n. metrin turvaväliä noudattaen - hetken...
Nimittäin, tuota, krhm. Otetaan peliin yhtälön tekijät. Uudenkarhea vitivalkoinen Accord, etupuskurituntumassaan kolmekymmentäyksivuotias 200D, jonka syöttöpumpun säädöistä saamme kiittää herra maanviljelijää. Ykkösvaihteen loppuunkelauksen tapahduttua vaihtui vaihde numeroon kaksi, ja kaasupoljin painui pohjaan. Hetken aikaa saimme seurata, kuinka Accordistin kiiltävänvalkea konepelti alkoi kummallisesti kerätä itseensä mustia pilkkuja. Kumma ilmiö, eikö vain? Yhtäkkiä alkoi se turvavälikin löytyä.
((eikai tosta nyt kukaan oikeasti suutu, eihän? kyllä se on jokaisen hyväksyttävä että jos kerran 200D W123 on katsastettavissa oleva auto, niin sillä saa liikennesääntöjen mukaisesti ajaakin?))