Elikkäs taas nesteet poise ja attakkia kehiin, tällä kertaa alapuolelta. Termari on laturin takana, pakosarjan alla, paikassa jossa kuitenkin oneksi pystyy operoimaan purkamatta mitään pois edestä, vaikka yläpultti pitääkin nähdä vain sormilla, silmä ei sinne ylety. Ottiin Behrin pois ja kahtelin Motonetistä aikaisemmin ostamaani Toprania, siitä puuttui ohivirtausreikä kokonaan, joten kairasin siihen kolmen millin reiän. kokeilin että miten menisi paikalleen kun hoksasin että tämähän menisi kummin päin hyvänsä paikalleen. Koska kaikki kivet piti kääntää niin tosiaan herättelin Tiilerinkin siinä selevittääkseni että miten päin tuommoisen termostaatin yleensä kuuluisi olla. Behr ei mahtunut sinne kuin yksin päin, mutta mielessä kyti ajatus että jospa olinkin ostanut vääränmallisen termarin
Kun pääsimme konsensukseen termarin asennussuunnasta (oli se ollut oikeinpäin) ja topranin laadusta (sopii parhaiten heittovälineeksi jotakin sopivaa kohdetta kohti, vaikkapa naapurin kissaa) niin aloin etsiskellä koneesta poisottamaani alkuperäistermostaattia, laihoin tuloksin. Kävin vimmassa lävitse roskikset ja laatikot johon kasasin koneesta irroitetut osaset, Timo Koivusalon sanoin "Turhaan, aivan turhaan".
Kun termostaattoria ei löytynyt ja aamukin oli vielä niin aikainen ettei varaosaliikkeet olleet auki, päädyin että kasaan systeemin ilman termostaattia, eipähän ainakaan se ahdista
Siispä hetkonen ähräystä ja nesteet sisään jo kuudennen kerran vuorokauden sisään
Kone käyntiin ja testilenkille
Ei nouse lämmöt eikä tee painetta järjestelmään
Eikä edes vuoda mistään
Eli uusi Behrin termostaatti oli jumissa kiinni
Kaikkea sitä
Allaryömiessä olin muuten havainnut että pakoputken ensimmäinen liitos, se jota haukuin epämersumaiseksi hempulaksi, oli vuotanut, joten nyt kun oli tämä lämpöongelma järjestyksessä avasin liitoksen, löijäsin pakoputkikitin kanssa kartiolaipat ja vuorasin myös sauman ulkopuolelta, ja kirin pannan takaisin paikalleen, siihen loppui se omituinen sirinä kaasutettaessa
Tässäpä taistelutanner lauantaiaamuna ennen siivoamista
Nyt koneella on menty viitisensataa kilometriä eli vajaa tankillinen, löystynyttä flektiä ja pieleensäädettyä vaihdevivustoa lukuunottamatta ongelmitta. Tuo vaihdevivuston säätö sai aikaan sen että nelosta ei meinannut saada kolmoselta ylöspäin vaihtaissa päälle, kun kolmonen jäi vaihdelaatikosta päälle, uudelleensäädön jälkeen homma toimii paremmin, mutta vieläkin olisi vara tunata paremmaksi
Edelleen oikeastaan kaikki välitykset tuntuvat liian lyhkäsiltä, eritoten nyt kun koneessa on selvästi enemmän vääntöä. Ykkönen on edelleen ylilyhyt liikkeellenyhjäytysvaihde kun taas kakkonen on ihan hivenen pitkä liikkeellelähtöön mutta lyhyt esmes risteyksiin, jotka mennään kolmosella, nelonen on sopiva ajovaihde 40 km/h rajoitusalueella ja viitosella voi ajaa sujuvasti 45 km/h ylöspäin.
Koneen äänimaailma on muuttunut siten että OM617 kävi tyhjäkäynnin sukkasillaan mutta rähjäsi kierroksilla. OM602 taas rähjää tyhjäkäynnillä, käynti on huomattavan raaka, mutta sitten konetta ei maantienopeuksissa enää kuule. Joku yksittäinen nostaja siellä raksuttaa, LD:hän se ehdotti vaihtamaan niitä jo ennakkoon, vaan ei tullut tehtyä
Tyhjäkäynti on kyllä tässäkin koneessa yllättävänkin epätasainen, täristää hyttiä. Henkilöautomiehille huomioksi että tässä pakettiautosovelluksessa ei ole nestetäytteisiä moottorinkumityynyjä jotka ottaisivat suuriamplitudisenkin värinän vastaan, normikumityynyt eivät ole aivan yhtä elastiset. Olen kyllä harkinnut myös uusia tyynyjä, vaikka paikalleen menneet olivat kyllä ainakin silmämääräisesti hyväkuntoiset. Nestetäytteisten tyynyjen soveltaminen ei ihan helposti käy, asiasta löytyy empiirinen tutkielma oliko viime kesältä tästä topikista.
Summa summarum, tekniikan vaihto on melekonen savotta, etenkin lähes kokonaan yksin tehtynä kotitalliolosuhteissa, pelkkään pakettien swäppiin meni semmoinen kuutisenkymmentä tuntia, moottorin ennakkohuoltotöihin varmaan toinen mokome. Rahhaa paloi tonnin verta kaikkineen, ennakkohuolloista ketjun vaihto sekä kk-laakereiden vaihto tuntuivat turhilta siinä mielessä että molemmat olivat hyväkuntoisia, mutta sitäpä ei toki tiennyt ennenkuin homman teki. Laturin kanssa tuli myös tehtyä ylimääräisiä liikkuja, mutta toisaalta nyt on mukava kun generaattorista löytyy kapaa hupilaitteiden käyttöön ja siellä on se vapaakytkin. Olen tyytyväinen että tehostimen pumpun korvakko tuli hitsuutettua ja myös että syöttöpumppu tuli laitatettua.
Dealerille isot kiitokset kärsivällisuudestä puhelimen äärellä amatöörin aprikoinneille, Roistolle ja Lucky-Dogille teknisestä konsultaatiosta, Hese126:lle avusta kriittisillä hetkillä konekehdon paikalleentähtälyssä, PetriR:lle konepaketin kauppaamisesta ja kumityynyjen sekä konekehdon lainasta, palauttelen tässä jossain välissä, nii ja XUXille vesikanisterista
Kiitokset myös kaikille voorumilaisille myötäelämisestä